torstai 24. lokakuuta 2013

Mun Jebel 7

Kuva:
Andalusian auringossa - Under the Andalusian Sun /Säkkinen


Viinin alkuvoimaa.. vain rypäle, maaperä, paikka. Ei turhaa kikkailua. Rajuutta, vivahteita. Iloa juoda. Tätä viinin pitäisi olla, ei tekniikalla leikkimistä.


Frank Cornelissen tekee Etnan rinteillä kultti naturea Nerello Mascalesesta. Varmasti sävähdyttävin viini kautta aikojen.

Mikä siitä tekee niin erilaisen? Ekana se on sekoitus 2009 ja 2010 vuosikerroista. Rypäleetkorjattu myöhään, mitään ei lisätä viiniin. Käyminen tapahtuu isoissa muoviastiossa! Ei suodatusta ennen pullotusta. Kikkana on siis hyvät rypäleet ja antaa luonnon hoitaa homma kotiin.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Maanantain oppitunti: Chile 3+



Viikonavauksena kuuden viini sokko. Punaisia, hmm, väri vaihtelee punaisesta ruskean punaiseen. Siis vuosikerroilla on eroja, nuoria ja vanhoja.

Settiin löysin yhden Chile ja Bordeauxia. Muut meni metsään, ei siis mitään uutta.

Toisena teeman oli Chile, Montes Alpha Cabernet Sauvignon vuosikerrat 2009, 1999 ja  1989.

Ainoa minusta chileläinen oli tuo 2009. Runsas, iso, hillomainen hedelmä, hieman auettuaan niin tyypillistä herukkahyytelöä. 1999 oli kehittynyt, nahkainen, maustepippurinen, hedelmää oli jäljellä ihan tyydyttävästi. 1989 oli runsaan ruskean punainen. Tuoksu selkeän kehittynyt, seetriä, sikaria, kuivaa punaista marjaa. Hengissä, miellyttävä, eloisa suutuntuma. 

Kiintoisaa miten ns perushyvä Chile pystyy ikääntymään! Tuohan maksaa Alkossa vain 18€ ja kestää 20-v. aivan upeaa. Mikä on sitten tuon 2009 laita kahdenkymmenvuoden kuluttua, onko samalla tavalla hengissä? En usko, viini on muuttunut vuosien varrella runsaammaksi ja kypsemmän hedelmäiseksi. Alkoholi kanssa vuosien saatossa noussut 1989 12% vuoden 2009 14,4%. Saoin


Settiä vaikeuttamassa oli sitten Bordeaux’n joukkue seuraavilla viineillä:
Chateau Anthonic 2009 + 1996 ja Chateau Dutruch-Grand-Poujeaux 1986.Molemmat tilat ovat AOC Moulis.

torstai 17. lokakuuta 2013

Mitä MM-kisoissa oikein tapahtui

Tulospalvelun jännitystä

Maistettavan siis 12 viiniä. Jokaisesta pitää löytää rypäle, maa, alue mahdollisimman tarkasti, tuottaja ja vuosikerta. Pääpaino rypäleessä, maassa ja alueessa.
Ennen maistelun alkua annetaan luettelo maista mistä viinit tulevat. Eli tällä kertaa se oli Ranska, Italia, Etelä-Afrikka, Argentina, USA, Uusi-Seelanti, Espanja, Australia ja Itävalta. Mukan siis 9 maata ja 12 viiniä.

  1. Domaine Gini "La Frosca" (Italie), Soave Classico 2010, Garganega
Kypsä, hieman trooppinen hedelmä, aavistus tammen paahdetta, hapot tasapainoiset. Eli Chardonnayhan sen piti olla. Macon tuntui oikein sopivalta alueelta.

2- Domaine Lackner Tinnacher "Flamberg" (Autriche), Styrie du Sud 2011, Sauvignon

Selkä SB, ruohoa, kissanpissaa, vihreyttä, mineraalinen. Niin selkeä uuden maailman tyyli, Uusi-Seelanti oli ilmiselvä valinta.

3- Vins d'Orrange Kama (Afrique du Sud), Western Cape 2012, Chenin
Voittajat - Belgian joukkue

Tammea, eksoottista hedelmää. Uuden maailma Chardonnay oli vahva vaihtoehto pohdinnan jälkeen. Myös Bordeaux oli mukana loppuun saakka.

4- Bonny Doon Cigare blanc (Etats-Unis), Santa Cruz, 2010, Roussane (65%) et grenache (35%)

Yrttinen, öljyinen, kukkea, hunajainen. Siis Uuden maailman Viognier. Noh, arvattu lajike oli sentään ”oikealta alueelta”.

5- Château de Pommard (France), Bourgogne Ladoix 1er Cru Gréchons 2010, Chardonnay

Tamminen, sitruksinen, hieman voita, vihreyttä. Taisi paikka hämätä kun meni Bordeaux’iin.

6- René Mure (France), Alsace Clos Saint Landelin 2011, Pinot noir

Pieniä punaisia marjoja, karpaloa, turvetta. Selvä Pinot Noir, mutta ei Bourgogne. Uusi-Seelanti vai Itävalta. Alsace ei tullut sitten mieleen, kun oli vähän tuhdimpia omiin mielikuviin nähden.

7- Château Rayas (France), Châteauneuf-du-Pape 1998, Grenache
Kehittynyt, ranskalainen. Bordeaux vai Bourgogne oli mietinnässä. Pieni keskustelu Rhonesta, mutta valitettavasti emme päätyneet sille tielle.

8- Te Mata (Nouvelle-Zélande), Hawke's Bay Bullnose 2011, Syrah
Kirsikkainen, nahkainen, suussa kypsää vähän tummempaa marjaa. Jossain vaiheessa selvästi pippurinen tuoksu. Itse olin aluksi menossa Sangioveseen, mutta sitten suunta kääntyi Cotes du Rhonen Grenacheen.

Hopeaa Tanskalle
9- Atamisque (Argentine) Mendoza 2009, Malbec
Tummaa marjaa, hilloa, kypsyyttä. Happoja ja tanniineja pelastamassa viiniä. Melko selkä Mendozan Malbec.

10- Alavaro Palacios Les Terrasses (Espagne), Priorat 2009, Grenache
Luumua, nahkaa, hilloa, mausteita. Napakka rakenne. Selvä Espanja fiilis ja Priorato vahvimpana alueena.

11- Mount Langi (Australie) Victoria 2005, Syrah
Savuinen, hilloinen, kypsää tummaa marjaa. Polttava, eucalyptusta. Aussi Shiraz aluksi, mutta keskustelussa vääntyi Pinotageen, harmi.

12- Château Coutet (France) Sauternes-Barsac 1989, Semillon
Mantelia, taatelia, kuivattuja hedelmiä. Ei botrytista havaittaissa. Suoraan ajatukset Italiaan ja Vin Santoon. Osittain kun ”Italia-korttia” ei ollut vielä käytetty.

Jossittelua...Jos Aussi Shiraz olisi osunut jotenkin kohdalle 10. sija olisi vaihtunut 4. sijaan. Maailman mestaruus jäi siis kahden viinin päähän ( rypäle, maa, alue). 



tiistai 15. lokakuuta 2013

MM-kisojen viinit ja meidän tieto...kallelleen meni...




Viini
Meidän tieto
1
Garganega, Italia, Soave
Chardonnay, Ranska, Macon
2
Sauvignon Blanc, Itävalta, Sydtirol
Sauvignon Blanc, Uusi-Seelanti, Malborough
3
Chenin Blanc, Etelä-Afrikka, Western Cape
Chardonnay, USA, Sonoma
4
Rousanne, USA, Santa Cruz
Viognier, Australia, Eden Valley
5
Chardonnay, Ranska, Bourgogne
Sauvignon Blanc, Ranska, Bordeaux
6
Pinot Noir, Ranska, Alsace
Pinot Noir, Itävalta, Kamptal
7
Grenache, Ranska, CdP 1988
Cabernet Sauvignon, Ranska, Bordeaux
8
Syrah, Uusi-Seelanti, Hawkes Bay
Grenache, Ranska, Cotes du Rhone
9
Malbec, Argentina, Mendoza
Malbec, Argentina, Mendoza
10
Grenache, Espanja, Priotat
Garnacha,Espanja, Priotat
11
Syrah, Australia, Victoria
Pinotage, Etelä-Afrikka, Paarl
12
Semillon, Ranska, Sauternes, 1989
Trebbiano, Italia, Toscana

maanantai 23. syyskuuta 2013

Kadonneen banaanin metsästys: Beaujolais Cru


Beaujolais, tuo väheksytty vadelmakarkkinen ja banaanilta maistuva viini. Sitten on toinen porukka joka vannoo sen loistavuuden nimiin. Mikä on totuus? Mitä se on?

Itse tiedän että Gamay on erittäin monivivahteinen lajike. Viinejä löytyy kevyen marjaisista tiukan tanniinisiin. Tuossa muutama viikko sitten Suomen sokkomaistamisen MM-joukkuen sekoitti sen Aglianicoon. Itse olen sen sekoittanut Nebbioloon. Okei, syyllisenä näihin molempiin sekaannuksiin on yksi ja sama viini, Burgaudin James. James on todella paljon poikkeva Beaujolais, mutta loistava sellainen.

Siis asian selvittämiseksi laitettiin Beaujolaisin kylät maistiin. Järjestelyistä kiitos Helsingin Munskänkarnalle.

Mukaan oli saatu kaikki kylät ja yksi hieman vanhempi pullote.

Laatu oli tasainen ja hyvä. Viinit olivat hyvin tehtyjä, tasapainoisia. Ennemmin keskitäyteläisiä kuin  kevyitä. Varsinaisesti mehua ja kepää vadelmaista marjaa ei löytynyt. Puhumattakaan banaanista ( tulee kuulemma 71B hiivasta, mikä tehdään tomaatista, näin kertoo viisaat ja osaavat) Perus vireenä oli kypsä punainen marja. Kantavana rakenteena on hapot ja vanhojen käynnösten viineissä tanniinit. Vanhoista köynnöksistä tehdyissä oli selkeästi enemmän syvyyttä. Osan kypsytys oli tapahtunut tammessa, vanhassa sellaisessa. Tämäkään ei ollut yhtään paha juttu. Varsinaisesti kylien välisten erojen löytäminen oli tällä otoksella itselleni mahdotonta. Se mitä tästä opin on , että nämä ovat laadukkaita ja hyvin käyttökelpoisia viinejä. Juotavuus on kohdallaan ja istuvat safkan kanssa hyvin yhteen. 

Näitä pitää saada  lisää! Ja ei kannata pitää kiirettä, vaan antaa kypsyä muuta vuosi ennen avaamista. Valitettavasti saatavuus Suomesta on kovin heikko, toivottavasti mahantuojat ja rakas Alko saavat tänne muitakin, kuin jättitalojen bulkkia.

Nämä oli maistetut viinit:

Domaine Matray, St Amour 2011
Domaine Matray, Juliénas Vielles Vignes 2011
Domaine de la Croix Barraud, Chénas 2010
Domaine de la Croix Barraud, Chénas Vieilles Vignes 2006 
Domaine du Granit, Moulin-à-Vent Cuvée Tradition 2010
Domaine du Point du Jour, Fleurie Sélection de Vieilles Vignes 2010
Domaine du Point du Jour, Chiroubles Cuvée Fernande Janin 2011
Domaine du Point du Jour, Morgon les Aiguais 2011
Maison des Bulliat, Régnié 2009
Chateau Thivin, Côte de Brouilly Cuvée Zaccharie 2010
Chateau Thivin, Brouilly 2011


Kielo - Joensuun helmi


Monella kaupungilla tuntuu olevan yksi tähti, Joensuussa se on Kielo. Ravintola on pysynyt jo useamman vuoden uskollisena tyylilleen, raaka-aineet sesongin mukaan läheltä. Ei liikaa kikkailu, reilua ja maukasta ruokaa.


Lista elää sopivasti ja aina on löytynyt useampia houkuttelevia annoksia. Viinilista on kanssa vaihtuva, taitaa riippua kuka on käynyt esittelemässä tuotteitaan. Hyvä se kuitenkin on ja sopii kukkarolle sekä annoksille.

Alukuun tuli itselleni jo perinteiseen tapaa alkupalakimara, viisi pientä poimintaa listan alkupaloista ja vähän sen ulkopuolelta. Tätä seurasi sitten häikäisevän intensiivinen suppilovahvero keitto, kerrankin keitossa oli kunnon runsas sieni! Pääruoaksi tuli sitten haudutettua sorsaa. Ja loppuun tyrniä ja lakritsia.

Hyvä setti. Ihan pienen viilauksen tekisin kuvioon, jotain pientä hapokkuutta lisäisin safkoihin. Mut tää ei estä suuntaamasta Kieloon, kun siellä päin seuraavan kerran ole.




sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Totuuden äärellä : Juurella


Onko Seinäjoella toivoa? Saako siellä mitään mieltä säväyttävää? Alku vaikutelma oli syvä ei. Sitten koitti tiistai ja Juurella avasi ovensa. Siis oikeasti,  miten tällainen mesta voi olla Seinäjoella? Toisaalta, jos olisivat Hesassa, paikka olisi vain yksi monista kotimaisuus/lähiruoka vaikutteisista paikoista.

Menu on tätä päivää, suppea. Kolmea annosta joka kohtaan, ei hän sitä enempää tarvita.
Alkuun otin tomaattia ja vuohenjuustoa. Se tuli keiton muodossa, tomaattikeitto vuohenjuusto pannacotalla. Miksi tuli vain lautasellinen,ei vatia? Pääannoksena oli kuhaa, valkoviinissä haudutettuna ja kauden vihanneksia. Paras kala tälle vuodelle tai pitemmällekin ajalle. Aivan loistava!

Viinilista on loistava. Käytännössä rakentuu kahden tahon viineistä: Viinitien ja Funky Wines Importsin. Viineihin vois siis luottaa. Uskomatonta on sitten paikan hinnoittelu. Erittäin kohtuullinen, ei tällaisia kertoimia Hesassa ole nähty 15 vuoteen. Ja kaikkia saa laseittain. Ravintola joka tarjoaa Jamesia laseittain ei voi olla paha!

Kaiken kruunaa palvelu, ei sitä osaa kuvata, se on koettava. Luontevaa, lämmintä, hauskaa, osaavaa, informatiivista. 

Sanoisin paikan olevan retken arvoinen!






maanantai 16. syyskuuta 2013

Monday blues: Château d'Yquem 1983

Taas käymässä Careliassa, toisessa kodissa. Tai ainakin siltä tuntuu kun melkein aina sieltä tuntuu itsensä löytävän.

Nyt fiilarit vähän toiset ku normisti. Ekana lämmittelynä N.Jolyn Coulee de Serrant 96 ja setti Bordeaux'n kypsiä namuja. Nämä piti kokeilla ennen illan pääsiaa, makeaa huipennusta.

1983 Château d'Yquem

Eka kerat kun maistan tätä "kypsänä". Väri on keltainen meripihka. Tuoksu vivahtekas, moni kerroksinen, marsipaania, pähkinää, kivattuja trooppisi hedelmiä, kukkia, hunajaa, mausteita. Suussa tasapainoa, pituutta, raskautta ja raikkautta samaan aikaan. Marsipaania, pähkinää, hunajaa, aprikoosia, toffeeta, mausteisuutta. Pituus on uskomaton, se säilyy suussa Töölöstä Kurviin!

Lisää maanantaita, kiitos!

maanantai 9. syyskuuta 2013

Töölön helmi : Sushi wagocoro


Kun sushi on yleistynyt, niin massapaikkojen ohella alkaa nousemaan helmiä. Tällä kertaa askeleet veivät Kontulan sijasta Töölöön. Korttelin verran kotiravintola Careliasta mäkeä ylös löytyy Sushi wagocoro. 

Paikka on pieni, hohtavan valkoisen puhdas. lista on ihan toisen näköinen kuin peruspaikassa. Valinnan vaikeus iskee, kun kaikkea olisi kiva kokeilla.

Palat valmistetaan tilauksien mukaan ripeällä tahdilla. Pitäähän muistaa, että sushi ei ole pikaruokaa, vaan huolellisesti tehtyä nautintoa.

Maut olivat hyviä, uusia elämyksiä tälläiselle aloittelijalle. Hyvä mieli jäi, pitää käydä jatkossa täällä hankkimassa elämyksiä.


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Se parempi rose


Ei sitä huippua sitten tullut vastaan kuivissa roseissa. Alkukesästä oltiin kaverien kanssa maistelemassa setti kiinnostavia viinejä. Siinä aloituksena laitoin maistoon tämän kesän ehdottomasti parhaan roseen. Samalla erikoisin rose kokemus minulle. Makeutat ja todella paljon ikää. Ja vielä hengissä ja hyvässä kunnossa!

Siis vuoden 1979 Cabernet d’Anjou, tekijänä Domaine de Bablut. Tunnustan en tiedä viinistä mitään muuta kuin etiketin tiedot. Anjou, Cabernet Franc ja 1979. 

Väri oli oranssin rusehtavan vaaleanpunainen. Hieman makeutta, koivunlehteä, ruusunmarjaa, ikää. Miellyttävä ja aivan hämmästyttävä ikä huomioiden. Alkaa kyllä 45 minuutin päästä hajoamaan lasissa, ei huolta siinä ajassa ehtii lasin ja toisenkin hyvin juomaan.

torstai 5. syyskuuta 2013

Tanskalaiset leivät


Voileipä, hyvä sellainen, on harvinaisuus. Jos vielä haluaa muuta kuin paljon leipää & vähän sisältöä, homma menee vaikeaksi. Helpointa on suunnata halliin ja ostaa tarpeet, tehdä siis itse.

Tästä kaupungista löytyy kyllä yksi piilotettu ratkaisu. Töölössä on pienen pieni tanskalainen voileipä paikka. Se on ollut siinä aina. Vuodet eivät ole sitä muuttaneet, mitä nyt sisustus on vähän kulunut käytössä. 

Lista on laaja, hinnat kohdallaan. Leivät hyviä. Fiilis kohdallaan. Mukaan ne yleensä sieltä kyllä pitää ottaa mukaan. Paikassa on arviolta 2 istumapaikkaa ja yksi jakkarapaikka. Onneksi kesällä läheltä löytyy kivoja puistoja, penkkejä ja kallioita herkutteluun.

Eli kun lounaasi kaipaa jotain muuta, ota suunnaksi Cygnaeuksenkatu!


maanantai 2. syyskuuta 2013

Yo sushi


Hesari kehui Porvoonkadun mestaa hyväksi. Hyvähän se on, mutta ehdottomasti pitää ja kannattaa mennä Kontulaan saadakseen seudun parasta sushia.

Ihan oikeasti, Kontulaan! Ei se ole niin pelottavaa, kulttuurimatkailua herkuttelun merkeissä.

Yo sushi löytyy ostarin ”laidalta”, uimahallin vierestä, perinteisen kontulalaisen baarin naapurista. Löytämistä helpottamassa on siinä metroaseman lähellä mainos, joka ohjaa oikeaan suuntaan. 

Paikka on pieni, rauhallinen, siisti. Juuri sellainen, kun olla pitää. Lista koostuu 12 ennakkoon suunnitellusta annoskokonaisuudesta. Toki niitä pystyy muokkaamaan oman maun mukaan pientä korvausta vastaan. Itse tilasin rohkeasti kaksi menua 5 ja 6. Vegeä ja perinteisemmän lohi ja rapu nigireillä.
Annokset eivät olleet hyllyssä valmiiksi minua odottamassa, vaan kaikki tehtiin tilausten mukaan. Se on oikein, ei sushi mitään pikaruokaa ole. Tuoreus kaikissa kohdissa on sen valtti, siksi kannattaa rauhoittua muutamaksi minuutiksi odottamaan. 

Eteen tuli kauniita, hyvin tehtyä herkkupaloja. Riisi oli hyvää, lohi raikasta. Rapu, noh sitä tavallista. Kasvikset olivat tuoreita ja rapsakoita. Ehdottoman hyvä maku ja mieli jäi vierailusta. Tänne pitää ehdottomasti tulla, kun sushin kaipuu iskee. Ja metro tuo ja vie - ellei poistellessa vaihda suuntaa kohti pikkulintua - sekin metrollla;)




perjantai 30. elokuuta 2013

Aukiolon ihmeitä


Yleensä viinipullo kestä hyvänä kuin muutaman päivän avaamisen jälkeen ilman kikkoja. Erilaisilla apuvälineillä tätä kestoa voi pidentää muutamalla päivällä, eli saattaa pysyä hyvänä jopa viikon.

MItäs sanoisit 3 kuukautta auki olleesta viinistä, juuri tuosta kuvassa olevasta Lenz Moserin 2008 TBA:sta? Olisiko enää juotavissa? Olisiko jo pelottavaa?

Se oli täysin kunnossa! Väri oli ehkä asteen verran tummempi kuin heti avaamisen jälkeen. Tuoksussa oli samaa kuivattu trooppista hedelmää, pomeranssia ja kukkia, samoja kuin ”tuoreena”. Maku oli kanssa samaa, raskas, makea, pommi kuivattuja hedelmiä ja mausteita. Eipä ollut muuttunut käytännössä mihinkään. Ainakin tuota on turha kellarissa kovasti yrittää kypsyttää!

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Makeaa kaikille asiteille: F. Becker ,69' Riesling Spätlese 2007

Kun kesä vaatii makea iloittelua, mikä sopisikaan siihen paremmin kuin hieman kypsynyt spälese?

Suunnaksi siis Vin-Vin ja eteen F. Beckerin ,69' Riesling Spätlese 2007. Lasiin tuota kullankeltaista eliksiiriä. Nenään tulvahtaa aprikoosi, kukkia, hunajaa, petrolia, kypsiä sitruunoita.  Runsautta ja tasapainoa. Maistaessa sama runsaus jatkuu ja hunajainen makeus, ylikypsä aprikoosi, kukkeus leikittelevät kielellä. Ihan täydellistä tämä ei kuitenkaan ole. Happoja voisi olla aavistus lisää, mutta se ei häiritse pullon tyhjentymistä!


maanantai 12. elokuuta 2013

Kohti maailmanmestaruutta vol 16


Näin se tänään meni, ihan hyvä startti kesäloman jälkeen.

OMATIETO
TOTUUS
Shiraz, Australia, South Australia, 2010
Peter Lehmann 'The Black Queen' Sparkling Shiraz 2007
Viura, Rioja, 2010
Xarel-lo, 2011, Gramona, Penedes
Sauvignon Blanc, Pouilly-Fume, 2011
Bouchié-Chatellier 'La Renardiere' Pouilly Fumé  2011
Muscat, Alsace, 2006
Domaine Bruno Sorg Gewurztraminer 2010
Marsanne, Hermitage 2008
CONDRIEU LA PETITE COTE 2011 - DOMAINE YVES CUILLERON 
Gruner Veltliner, Wachau, 2011
Mirabello Pinot Grigio 2012, IGT Pavia
Cabernet Franc, Chinon, 2011
Cabernet Franc, BONNAVENTURE 2010- CHATEAU DE COULAINE, Chinon
Syrah, Crozes-Hermitage, 2010
Syrah, SAINT-JOSEPH 2011 - LES VINS DE VIENNE
Malbec, Cahors, 2011
Cabernet Sauvignon, Amburza 2009, Navarra
Grenache, Toro, 2010
Quijnta da Garrida 2007, Dao 
Muscat, Muscat de Frontignan
Albert Mann GW SGN Furstentum 2005, Alsace
Grenache, Banuyls, NV
Grenache, Chateau St. Roch Maury  2011







Mustikkaa pullossa: L'Abus d'Ange Heureux 2010, Sabots d'Hélène, AOC Rivesaltes VDN


Hifiä ilman niukkuuden kautta. Ei mitään kikkailua, rypäleet ja mahdollisimman vähän työtä kellarissa. Niistä on laatu kiinnostavuus ja nautinto tehty.

Näistä palikoista valikoitui nautittavaksi Carignanista tehty taideteos. Tuoksussa räjähtävää mustikkaa. Mukana pippuria ja pientä vihreyttä, kutsutaan sitä vaikka tyylikkäästi pinjaksi. Suussa makea, mustikkainen, kohtuullisen pitkä. Maku oli tässä vaiheessa tuoksua suoraviivaisempi. Hintaa tällä ilolla on Ranskassa n 12€, eli tiukka kilpailuja Portille. Samassa hintaluokassa tämä on ehdottomasti voittaja minun aisteilleni.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Niepoort Redoma rose 2011: suurten odotusten rose


Tähän viiniin oli ladattuna kaikkien roseiden täyttymättömät odotukset. Ensi nuuhkaisu oli kirpeää marjaa ja pölyistä tammea. Suussa oli imelää hapokasta marjaa ja tunkkaisuutta. Oli kai vielä pelästynyt kun tuli vatuksi kaukana synnyinsijoiltaan. Hetken kuluttua totuus paljastui kaikessa armottomuudessaan. Pölyinen tammi oli muuttunut kaiken valloittavaksi korkkiviaksi. Odotukset jäivät toteutumatta, ehkäpä seuraava rose ne sitten täyttää.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

SOPP


Viime viikolla rautatietorin valtasivat suomalaiset pienpanimot jo kymmenen kerran. Mukana olevista panimoista ja runsaasta osallistuja määrästä päätellen tapahtuma on löytänyt paikkansa nautiskelijoitten keskuudessa. 

Mukana oli satakunta olutta/siideriä sekä muutama viina maistettavana. Ihan kaikkea ei tullut kokeiltu, mutta runsaalla otoksella kylläkin. Tässä muutamia poimintoja kiinnostavimmista oluista.

Stallhagen Blueberry Ale, lambicia Stallhagenin tyyliin. Kelvollinen hieman hapan tuoksu, mustikkakeittoa mukana. Suussa selkeä mustikka, hyvää hapokkuutta. Hyvää nyt, mutta voisiko seuraavat kehitysversiot olla loistavia?

Stadin panimon Grand Cru, belgi kalasatamasta. Tuhti, imelän hedelmäinen ja mausteinen, tyylikäs, mukaansa tempaava. Voittaa monet alkuperäiset:) Toinen heidän olut nousi minulla tapahtuman ehdottomasti kiinnostavimmaksi oluen :MIWtFY. Brettiä ja maitohappobakteereja. Löyhkä oli juuri sen mukainen. Runsas, juustoinen, hapan, vivahteikas. Hurja kokemus ja törmään siihen mielelläni uudestaan.

Tasaisia ja kiinnostavia panoja seurattavaksi on Rekolan ja Ruosniemen panimot. Molemmilla innovatiivisia ja hyvin tehtyjä oluita.

Kyllä meiltä hyvää olutta löytyy, tosin kapasta tai kaupasta sitä on vielä valitettavan vaikea löytää. Suunta on kuitenkin oikein hyvä!



tiistai 30. heinäkuuta 2013

SPO - hanat


Suomen paras olut kisassa oli viime viikolla loppurutistukset. Maistettavana oli hanaoluet ja koska maistaminen tapahtui SOPP:n yhteydessä taisi joukosta puuttua ”isot pelaajat”. Tosin varmuutta tästä ei ole, koska tulokset selviävät seuraavan olut koitoksen yhteydessä elokuussa. Tämä koitos on Hesan rautatietorille saapuva Syystober. 

Mutta sitten itse asiaan, oluelle. Minulle tuli maistettavaksi kotimaiset alet. Alkuun oli setti vehnäisiä. Tämä olikin suuri positiivinen yllätys, koska en ole koskaan oikein ymmärtänyt niitä. Nyt yllätys oli suuri, kun reaktioni ei ollut inhon väristys vaan tasainen hyväksyvä nyökkäily. Olisiko tähän syynä, että monissa oluissa ole leikitty teemalla, mukana oli varmasti mitä erilaisimpia humalia ja yhdessä taisi olla inkivääriä mukana. Näköjään makuni kehittyy tälläkin saralla.

Sitten itse ”oikeat alet” olivat pienoinen pettymys. Ei niissä mitään vikaa ollut, mutta vähän yllätyksettömiä ja tasaisen tylsiä ne olivat. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ne olivat kuitenkin mukavasti juotavia.

Kun tulokset tulevat julki, on kiintoisaa nähdä omat pisteet. 

lauantai 15. kesäkuuta 2013

SPO = Suomen Paras Olut tuomaroinnin fiiliksiä


Pääsin mukaan raatiin maistamaan ja arvioimaan mistä tulee Suomen Paras Olut. Ensimmäisessä rykäyksessä maistettiin kahtena iltana pullo- ja tölkkioluet. Hanat tulevat sitten SOPP:ssa nenän eteen.

Pienpanimo buumi alkaa olemaan melko vakiintuneessa vaiheessa täällä anniskelun luvatussa maassa. Monet ovat löytäneet oman tyylinsä ja saaneet mainetta laadulla ja imagolla. Isot panimot yrittävät pistää kampoihin tälle runsaudelle kehittelemällä uusia versioita peruskeitostaan. Oli kiva maistaa mukana olleet sokkona. Ja sokkona ne vielä ovatkin. Se mitä maistoimme selviää vasta heinäkuun lopulla.

Tuomaristo oli jaettu kahteen osaan ja minulle tuli maistettavaksi alle 4,7% alet, alle 4,7% tummat lagerit, Alko vahvuiset vaaleat lagerit ja vahvat tummat lagerit.

Sen enempää sarjoja erittelemättä, jäi vähän ristiriitainen fiilis. Epäpuhtaita makuja oli liian monessa oluessa mukana. Kikkailua oli harrastettu, ilman tasapainoa ja kokonaisuuden hallintaa aivan liikaa.

Tasaisin oli tuo vahva vaalean lagerin sarja, siinä oli varmaan paljon isojen tahojen oluita mukana. Se toi siihen huolellisuutta ja puhtautta, ja tylsyyttä. Mutta sitähän vaalea lager on, helppoa ja ”tylsää”. Omassa arvionnissa parhaaksi nousu kolme olutta. Tyyliltään ne olivat Dunkel, Pils ja Kölsch. Katsotaan myöhemmin mitä olivat:)

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Kesän ensimmäinen Hakis-viini: Pfaffenheim Tokay Pinot Gris 1999


Oli lämmin sunnuntai, aurinko paistoi, muutama pilvi kutsui lähtemään avaamaan Hakis-kauden. Siis eväät koriin, pullo mukaan ja suuntana Tokoinranta.

Pulloksi tuli hieman vahingossa vanhuuden höperö Pinot Gris. Matkalla mietin, selviää se perille vai kuoleeko se matkan rasituksesta:)

Perillä ensimmäinen helpotus, ei korkkivikaa. Väri kullan keltainen, tuoksu persoonallinen, oksidatiivinen. Omenankotaa, pähkinää, kuivattuja kukkia. Maku oli samoilla linjoilla, hapokkuutta oli vielä aistittavissa. Mitään viitettä etiketin rypälelajikkeesta ei ollut jäljellä. Suuri Pinot Gris arvostelijan, siis vaimoni, paras lajinsa edustaja pitkään aikaan. Jäljellä ei ollut niitä ”tyypillisen inhottavia ominaisuuksia”.

Seuraavalle piknikille sitten mukaan rose, olisko nyt 1976 vuoro?

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Puolikkaiden puute


Puolikaspullo viiniä, mikäs sen mukavampaa. Yhdelle sopiva määrä, useamman kanssa jakaessa voi nauttia useampia laatuja. Näiden kohdalla ei tarvitsisi pohtia onko viini enää kunnossa, kun se on viidettä päivää auki ja saa sitä lasillisen. Etenkin makeiden ja väkevöityjen kohdalla iso pullo tuntuu vielä isommalta, puolikkaasta riittäisi hyvin neljälle. Käyttöä olisi vaikka kuinka, eri tyyleillä voisi leikkiä helposti läpi ateria kuormittamatta lompakkoa ja maksaa kohtuuttomasti.

Ei tässä muuta ongelmaa ole kuin saatavuus Suomessa. Alkossa puolikkaita pulloja on niukasti ja suurin osa on sieltä laadun alareunasta. Eikä se tilanne ole ravintoloissa yhtään sen parempi. Miksi näin on? Maailmalta niitä löytyy, tuottajat pullottavat niitä. Maahantuojamme eivät jostain syystä uskalla niitä tänne tuoda. Jääkö kate liian pieneksi? Eikö niitä osata myydä? 

torstai 25. huhtikuuta 2013

Viini ja olut kohtaavat: Cantillon Saint Lambvinus


Olutta ja viiniä? Kyllä kiitos! Yhdessä pullosta? Älä viitsi pelleillä!

Cantillon, tuo lambicin kärkinimen mielestä näin voi ja kannattaa tehdä. He ovat tehneet viinilambicin. Mukaan on laitettu oikeita rypäleitä. Merlot toimii lajikkeena. On kai vähän makuasia kuulostaako tämä pelottavalta.

Hilpeän Hauen Marko innostui kun näki meidät ja kaivoi tämä meille ihmeteltäväksi. Ensimmäinen yllätys oli kun lasiin tuli ihan kirkkaan punaista nestettä. Tuoksussa oli hapanta punaista marjaa, kirsikkaa. Suussa tämä lambic oli katkeran marjainen. Löytyi puolukkaa, kirsikkaa, mansikkaa ja sitrusta. Tunnistettava lambic, en olisi kyllä arvannut maun olevan Merlot’n ansiota. Avoimesti tämä tuntui ihan selätä Hapokkuus oli melko tuntuvaa, eli veikkaisin tämän vielä tasapainottuvan tulevien vuosien aikana. Maistavamme pullo oli vuodelta 2010.  

Kannattaa käydä maistamassa Kala-ravintoloiden Belgia viikoilla.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Viinin sokkomaistamisen SM-kilpailut

Tänään Suomen Munskänkarna järjesti sokkomaistamisen SM-kilpailun Espoossa. Maistaminen tehdään kahden henkilön joukkueissa. Kisaan osallistui viisi joukkuetta, kun viime vuonna mukana oli 8(jos oikein muistan). Helsingistä ja Hämeenlinnasta oli kaksi tiimiä. Viides joukkue tuli Joensuusta.

Paremmuus ratkaistiin maistamalla 12 viiniä:4 valkoista, 4 punaista ja 4 jälkiruokaviiniä.
Tässä omat "tiedot" ja mitä lasissa oikeasti oli



”OMA TIETO”
VIINI
Riesling, Saksa, Rheingau
Albarinho, Espanja, Riax Biax
Grenache Blanc, Ranska, Rhone
Viognier, Australia, Eden Valley
Chardonnay, Ranska, Bourgogne
Chardonnay, Ranska, Bourgogne
Pinot Gris, Ranska, Alsace
Silvaner, Saksa, Franken
Syrah, Ranska, Rhone
Malbec, Argentina, Salta
Tempranillo, Espanja Ribera del Duero
Cabernet Sauvignon, Australia, Coonawarra
Cabernet Sauvignon, Ranska, Bordeaux
Tannat, Ranska, Madiran
Merlot, USA, Kalifornia
Dolcetto, Italia, Alba
Bual, Portugal, Madeira
Bual, Portugal, Madeira
Palomino, Espanja, Sherry, Amontillado
Marsala, Italia
Touriga Nacional, Portugal, Douro, 10y tawny
Touriga Nacional, Portugal, Douro, 10-y tawny
Corvina, Italia, Veneto
Grenache, Ranska, Banuyls


Voitto meni Helsingin "ykköstiimille" Samu Viljaselle ja Erkki Piitulaiselle. Toiseksi tuli sitten oma joukkue eli minä ja Eero Bomanson. Samat joukkueet ja sama järjestys kuin viime vuonna. Erona oli pisteet. Viime vuonna eroa oli muutama piste, mutta nyt liki 10! Olenko Eero kanssa taantunut vai onko Epi ja Samu parantaneet suoritustaan?

Tämä tulos tarkoittaa sitä, että Epi ja Samu menevät lokakuussa Bordeax'n MM-kilpaluihin. Koska MM-kisat käydään nelihenkisillä joukkueilla, Suomen Munskankarna päätti kilpailun jälkeen täydentää voitta tiimin minulla ja Eerolla. Eli sama jengi edustaa Suomena kuin viime syksynä Malmössä. Nyt on puolustettavana 4. sija ja tavoitteena on luonnollisesti maailman mestaruus!