perjantai 26. huhtikuuta 2013

Puolikkaiden puute


Puolikaspullo viiniä, mikäs sen mukavampaa. Yhdelle sopiva määrä, useamman kanssa jakaessa voi nauttia useampia laatuja. Näiden kohdalla ei tarvitsisi pohtia onko viini enää kunnossa, kun se on viidettä päivää auki ja saa sitä lasillisen. Etenkin makeiden ja väkevöityjen kohdalla iso pullo tuntuu vielä isommalta, puolikkaasta riittäisi hyvin neljälle. Käyttöä olisi vaikka kuinka, eri tyyleillä voisi leikkiä helposti läpi ateria kuormittamatta lompakkoa ja maksaa kohtuuttomasti.

Ei tässä muuta ongelmaa ole kuin saatavuus Suomessa. Alkossa puolikkaita pulloja on niukasti ja suurin osa on sieltä laadun alareunasta. Eikä se tilanne ole ravintoloissa yhtään sen parempi. Miksi näin on? Maailmalta niitä löytyy, tuottajat pullottavat niitä. Maahantuojamme eivät jostain syystä uskalla niitä tänne tuoda. Jääkö kate liian pieneksi? Eikö niitä osata myydä? 

torstai 25. huhtikuuta 2013

Viini ja olut kohtaavat: Cantillon Saint Lambvinus


Olutta ja viiniä? Kyllä kiitos! Yhdessä pullosta? Älä viitsi pelleillä!

Cantillon, tuo lambicin kärkinimen mielestä näin voi ja kannattaa tehdä. He ovat tehneet viinilambicin. Mukaan on laitettu oikeita rypäleitä. Merlot toimii lajikkeena. On kai vähän makuasia kuulostaako tämä pelottavalta.

Hilpeän Hauen Marko innostui kun näki meidät ja kaivoi tämä meille ihmeteltäväksi. Ensimmäinen yllätys oli kun lasiin tuli ihan kirkkaan punaista nestettä. Tuoksussa oli hapanta punaista marjaa, kirsikkaa. Suussa tämä lambic oli katkeran marjainen. Löytyi puolukkaa, kirsikkaa, mansikkaa ja sitrusta. Tunnistettava lambic, en olisi kyllä arvannut maun olevan Merlot’n ansiota. Avoimesti tämä tuntui ihan selätä Hapokkuus oli melko tuntuvaa, eli veikkaisin tämän vielä tasapainottuvan tulevien vuosien aikana. Maistavamme pullo oli vuodelta 2010.  

Kannattaa käydä maistamassa Kala-ravintoloiden Belgia viikoilla.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Viinin sokkomaistamisen SM-kilpailut

Tänään Suomen Munskänkarna järjesti sokkomaistamisen SM-kilpailun Espoossa. Maistaminen tehdään kahden henkilön joukkueissa. Kisaan osallistui viisi joukkuetta, kun viime vuonna mukana oli 8(jos oikein muistan). Helsingistä ja Hämeenlinnasta oli kaksi tiimiä. Viides joukkue tuli Joensuusta.

Paremmuus ratkaistiin maistamalla 12 viiniä:4 valkoista, 4 punaista ja 4 jälkiruokaviiniä.
Tässä omat "tiedot" ja mitä lasissa oikeasti oli



”OMA TIETO”
VIINI
Riesling, Saksa, Rheingau
Albarinho, Espanja, Riax Biax
Grenache Blanc, Ranska, Rhone
Viognier, Australia, Eden Valley
Chardonnay, Ranska, Bourgogne
Chardonnay, Ranska, Bourgogne
Pinot Gris, Ranska, Alsace
Silvaner, Saksa, Franken
Syrah, Ranska, Rhone
Malbec, Argentina, Salta
Tempranillo, Espanja Ribera del Duero
Cabernet Sauvignon, Australia, Coonawarra
Cabernet Sauvignon, Ranska, Bordeaux
Tannat, Ranska, Madiran
Merlot, USA, Kalifornia
Dolcetto, Italia, Alba
Bual, Portugal, Madeira
Bual, Portugal, Madeira
Palomino, Espanja, Sherry, Amontillado
Marsala, Italia
Touriga Nacional, Portugal, Douro, 10y tawny
Touriga Nacional, Portugal, Douro, 10-y tawny
Corvina, Italia, Veneto
Grenache, Ranska, Banuyls


Voitto meni Helsingin "ykköstiimille" Samu Viljaselle ja Erkki Piitulaiselle. Toiseksi tuli sitten oma joukkue eli minä ja Eero Bomanson. Samat joukkueet ja sama järjestys kuin viime vuonna. Erona oli pisteet. Viime vuonna eroa oli muutama piste, mutta nyt liki 10! Olenko Eero kanssa taantunut vai onko Epi ja Samu parantaneet suoritustaan?

Tämä tulos tarkoittaa sitä, että Epi ja Samu menevät lokakuussa Bordeax'n MM-kilpaluihin. Koska MM-kisat käydään nelihenkisillä joukkueilla, Suomen Munskankarna päätti kilpailun jälkeen täydentää voitta tiimin minulla ja Eerolla. Eli sama jengi edustaa Suomena kuin viime syksynä Malmössä. Nyt on puolustettavana 4. sija ja tavoitteena on luonnollisesti maailman mestaruus!

Aamun kutsu Turusta

Turun kahvipaahtimo, tämä yksi Turkusen merkittävimpiä lahjoja maailmalle, päätyi aamuani virkistämään.

Aluksi myllystä tullessa tuoksu houkutteli ottamaan shotin essoa sellaisenaan. Mukaan laitoin palan kristallisiokeria, siitä ei kyllä paljoa ehtinyt liueta mukaan. Tuoksu oli marjaisa, jopa herukkainen, ei mitenkään voimakkaan paahteinen. Maku oli hapokas, marjainen, kanelia, salmiakkia, herukkaa. Tasapainoinne, ilahduttava.

Seuraavan annos oli sitten aamukahvini, latten ja capun sekoitus, noin 50/50 blendi siis. Maidon kanssa marjat jäivät hieman taustalle ja esille tuli voimakkaampaa paahteisuutta ja kardemumma, kaneli löytyivät mukaan.

Mihin me Italiaa tarvitaan, kun meillä on Turku?

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Perjantain kuohuntaa: Ganevat

Kuka: Jean Francois Ganevat
Mistä: Jura ja Chardonnay

Ensimmäinen tutustuminen suuresti fanittamani Ganevatin kuplivaan tuotokseen.

Melko keltainen, pienet tasaiset kuplat Riedelin lasissa. Tuoksussa aluksi hieman ylikypsää omenaa ja  "aluskasvillisuutta". Hetken rauhoituttuaan mukaan tulee apilaa ja voikukkaa. Suussa viini on lempeän hapokas, kypsää omenaa, oksidatiivisia tunnelmia.

Ehkä hieman suoraviivainen, oikein kivasti juotava. Huomattavasti enemmän innostusta herran ei-kuplivat saavat kuitenkin minussa aikaan!

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Olut joka muutti maailmani

Ensimmäistä kertaa Pikkulinnussa, tuossa oluen ja viskin ystävän paratiisissa. Odotukset katossa, valmiina putoamaan alas.

Hanat kiintoisia, mutta eivät maailmaa mullistavia. Mutta se pullo valikoima...aivan pois tästä maailmasta. Onneksi mukana oli muutama valveutunut ystävä auttamassa näiden aarteiden kanssa.

Sitten pöytään tuli tämä pullo...Kaikki pysähtyi..Eihän tälläistä ole olemassa!

Siis Lambic, ymmärtääkseni sekoittamaton. Pullotettu 2000!

Vivahteikas, hapan, kevyt, heinäinen, mantelia, sitrusta. Ei merkkiäkään vanhenemisesta. Taidan siirtyä viinien kypsytyksestä olueen! Tai ainakin pitää hankkia setti belgejä ihmeteltäväksi.