tiistai 28. tammikuuta 2014

Vuoden Viinit kilpailu 2014, toinen päivä

Viime lauantaina oli kilpailun toinen tastingpäivä. Vuorossa oli valkoiset BIB:t ja Euroopan alle 11€ puna viinit.

BIB:t olivat odotuksen mukaisesti vaatimattomia, yllätyksettömiä ja melko virheettömiä. Alkuperä taisi mennä aikalailla tasoihin uuden ja vanhan maailman välillä.  Perusviinejähän nämä ovat. Säilyvyyden ei niin salainen ase, rikki, oli melko hyvin piilossa. vain muutamassa oli selvästi aistittavissa liikaa sitä. Homma alkaa kai olemaan hallussa viinitaloilla. Hienoa, vielä kun kuluttajat muistavat katsoa rakkaassa Alkossamme ne parasta ennen päivät, niin nieltäviä viinejä sieltä parhaimmillaan tonkasta ulos valuu.

Euroopan halvemmat punaiset olivat tyyliltään kovin vaihteleva sarja. Oli kevyitä hapoilla pelaavia, tanniinisia ja isoon hedelmään luottavia. Suuria elämyksiä ei tullut vastaan. Laatukin tai virheettömyys oli joidenkin kohdalla haussa. Tasapainosta ei tässä yhteydessä kannata puhua. Parhaimmillaan olivat kelpo arkiviinejä. Näiden omia pistesuosikkeja ( mitä ne sitten ovatkaan, selviää maaliskuussa) ottaisin ennemmin, kuin uuden maailman vastaavia. Pelaavat enemmän rakenteella, kuin ylikypsällä uutetulla hillolla. Mielenkiinnolla odotan astetta korkeamåaa settiä, 11-17€.

Domaine Joseph Scharsch Careliassa

Nicolas Scharsch taustalla ja Tuomo edustalla
Talo on ollut Carelian ”koti Alsace” tuottaja jo vuosia. Viinit ovat olleet perus kivoja, maistuneet hyvältä ja toimineet kivasti ruoalle.  Tänään paikalla oli tilan omistaja ja viinintekijä Nicolas Scharsch. Hän maistatti läpi talon tuotannon ja kertoi ideasta/ideologista viinien takana. 

Ajatuksena on että ensimmäisenä tulee köynnökset, niiden hyvin vointi varmistaa hyvän viinin. Tässä tavoittelussa he ovat valinneet luomun suunnakseen. Pienempi puutuminen turva maaperän  ja köynnösten hyvin voinnin. Samaa ajatusta on hiivoissa, ne ovat omia. Evät tosin villejä, vaan viljeltyjä omista kannoista. Mitä tällä kaikella saadaan? Nicolaksen mukaan ei pakosti parempia viinejä, mutta erilaisia. 

Miltä viinit sitten maistuvat…

Cremant d’Alsace Brut 2011 - Peruskupla, melko neutraali.

Cremant d’Alsace Chardonnay Cuvée Prestige Brut 2012 - Vivahteikkaampi, luonnetta, maussa syvyyttä. Paljon perus Brut’ia parempi!

Muscat 2011 - raikas, kiinteä, kivan hapokas, selkeä. Positiivinen yllätys

Riesling Reserve 2011 - Perus maukas Riesling, mineraalinen ote.

Riesling Wolxheim 2011 - Melko runsas, kypsän hedelmäinen. 

Riesling Grand Cru Altenberg de Wolxheim 2010 - Kypsän trooppinen hedelmä, aavistus raskautta. Hapot tasapainottavat kokonaisuutta kivasti.

Pinot Gris 2012 - keskiverto PG:tä hillitympi, jopa ryhtiä!

Pinot Gris Clos Saint Materne 2011 - Iso viini, tasapainoa, vivahteikkuutta. Pitkä. Ei liian makea suutuntuma. 

Gewurztraminer 2012 - Tyypillinen, klassinen GW.

Gewurztraminer Vendanges Tardives 2009 - Hillitty makeus, vivahteikas, kivasti karheutta ja happoja pitämässä viiniä eloisana ja kiinnostava. Olisi varmasti kaunis juustojen kanssa…

Pinot Noir Cuvée Nicolas 2011 - Helpohko, mutta kivasti juotava. Ei liikaa yritystä tehdä liian suurta/vivahteikasta, pisteet siitä.

Kokonaisuuden voisi tiivistää ”kollegan” sanoihin, heleitä viinejä. Minusta mukavia, selkeitä ja kyllä näitä mielellään tilailee.


Kiitos Carelia Wines’n Tuomo Laitiselle tastingista.


tiistai 21. tammikuuta 2014

Vuoden Viinit kilpailu 2014, ensimmäinen kattaus

17. Vuoden Viinit kilpailun maistelut pyörähtivät käyntiin 19.1. Maistettavaa riittää aina 1.3. saakka, koska viinejä on mukana ennätysmäärä. Ihan ei kuitenkaan ”maaginen” 600 viinin raja paukkunut rikki.   

Onko tästä suuresta määrästä viinejä mitään hyötyä? No, en jaksa uskoa. Luulen, että mukana aivan liian paljon samanlaisia viinejä. Olisihan se kiva, jos mukana olisi erilaisia viinejä, koska niitä maasta löytyy. Osaammeko me sitten ”maistaa ja arvostaa” niitä onkin ihan toinen kysymys. Tämä pohdinta selviää tulevien viikonloppujen aikana.

Sitten itse asiaan, viineihin.

Aloitus-sarjana oli uuden maailman alle 11€ valkoiset. Melkein neljäkymmentä viiniä mukana. Ei mitään järistävää. Huolella tehtyjä, nimen omaan tehtyjä, hieman persoonattomia. Pisteet taas hillitystä tammimaisuudesta. Taisi tuomariston pisteissä ylikorostuksellisen selkeät Sauvignon Blancit saada positiivista huomiota. Ei ne huonoja olleet, mutta ei mun juttu.


Päivän toisen settinä oli sopivasti uuden maailman alle 11€ punaiset. Viinejä mukan ”paljon”. Tuli ikävä valkoisia! Oikeasti tylsiä, saman kaltaisia. Taas huolellista tai siis teknisesti tehtyjä, eipä juuri säröjä. Helppoja. Liikaa kypsää persoonatonta hedelmää, irrallista makeutta. Muutamassa oli positiivisesti karheutta havuisuutena ja vihreänä paprikana. 

maanantai 20. tammikuuta 2014

Kotisivut katosivat, uudet tulossa...

DNA/Welho päätti, että en tarvitse kotisivuja. Mitään ilmoitusta en siitä saanut. Eli kaikkien muiden projektien sekaan tulee uusien sivujen esille saaminen. Onneksi tämä blogi jäi jäljelle....

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Street Gastro

Kaikki alkoi kärrystä keskustassa, seuraavana etappina Vaasankatu. Jatkoa taitaa tulla Albertinkadulle. Näin se vallankumous etenee, nakkikioskin kumous. 

Tätä olikin jo kaivattu stadiin, hyvää ja maukasta vaihtoehtoa ketjuille. Tai ei Street Gastro eka ollut, kreditit pitää antaa Fafasille! 


Oikeasti ajatuksella suunniteltua ”pikaruokaa” ja rennon huomioivaa palvelua. Vaihtoehtoja  ei ole liikaa, ei kymmentä erilaista samalta maistuvaa burgeria. Kun he avaavat huomenna Joululoman jälkeen  listalle on tullut heidän oma bisse! Stadin panimon heille duunaama American lager. 

lauantai 11. tammikuuta 2014

Linnunlaulu

Taitaa olla Helsingin aikoa oma juusto. En ainakaan muista toista juusto, joka tehtäisiin kaupungissa. Kaupunkilaislehmien maidosta puhumattakaan. 
Juusto tehdään Viikissä, siellä ne lehmätkin laiduntavat. Todellista lähiruokaa, kun keittiön ikkunasta näkee melkein laitumelle. 

Nuori, maukas, kuori on omaan makuun ihan aavistuksen turhan kitkerä. Tämä korjaantui viikon jääkaappikypsytyksellä. Tässä vaiheessa oli jo aavistuksen ”valmis syötäväksi”, eli melkein lähti karkuun veitsen lähestyessä. Vivahteikas, sopivan hapan, aavistuksen pähkinäinen aromi. 

Juustola tai pitäisi kai sanoa meijeri on varsin uusi. Kun startti on näin herkullinen, kannattaa maistella tasaisin välien mihin suuntaan tämä lähtee kehittymään. Samoin aika näyttää tuleeko Viikin lehmien maidosta muitakin tuotteita!



http://helsinginmeijeriliike.fi


perjantai 10. tammikuuta 2014

Just Ask




Pitkästä aikaa mahdollisuus päästä oikealle lounaalle. Onneksi Ask avasi juuri tähän väliin lounaat Joulu yms taukojen jälkeen. Paikka on ollut omalla ”syömälistalla” jo pitkään, ei muuta kuin askeleet kohti Vironkatua suurin odotuksin.

Tila on isännöinyt loistavia ravintoloita, itse muistelen melkeinpä haikeudella Safkaa, Luomokin on kasvanut muuton jälkeen paljon vakavammaksi. 

Siis Ask...pieni, intiimi, hillitty. Tyylillä tätä päivää. Lounaslista on yksinkertainen, neljän ruokalajin menu. Ei mitään arpomista tai mukisemista, ota ja syö;)

Alkuun snacksiä, katajaneulasriisikakkua ja samettikukkanäkkäriä majoneesin kera. 
Alkuun savustettua silakkaa, punajuurta ja leipävanukasta, sitten sellerikeitto. Pääannoksena kananpoikaa. Jälkkäriksi valkosuklaata. Alkuun Raimatin luomu Chardonnay ja kanalle Vajran Langhe. Itse pidin Raimatia hieman vaatimattomana ja  tylsänä, mutta ihan jees se toimi annoksiin. Vajra oli paljon enemmän omaan makuuni, kevyt, kirsikkainen, karpaloa ja eloisaa hapokkuutta. Jälkkärin kanssa 

Annokset olivat kauniita, maut tasapainoisia. Kikkailua löytyi, mutta se ei ollut pääosassa. Kokit toivat annokset eteen ja kertoivat mitä lautaselta löytyy, hyvältä tuntuva ote oli mukana. 
Hyvä maku jäi suuhun. Ohjelmaan pitää ottaa illallinen!





Rieslingit - Tuoko hintalappu laatua

Materiaali vuosikertaa 2006, viinit kuivia, maat Saksa, Ranska ja Itävalta, tuottajat hyviä tai huippuja ( riippuu katsantokannasta ja arvostuksista). 

Tavoitteena on selvittää tuoko raha laatua lasiin. Onko saman tuottajan huippuviini parempi kuin astetta vaatimattomampi.




Keller

Vauhdinpoistajana von der Fels:,tässä setissä se perusviini. Tyylikkäästi kehittynyt, sopivan petrolinen tuoksu. Suussa kehittynyt, tyylikäs, tasapainoinen, ei päällekäyvä. Hapot hyvin tallella.
Abtserde, kiinteän mineraalinen, aprikoosia, sitruksia, intensiivinen, pitkä. Voisi hyötyä pienestä odottelusta
G-Max, Intensiivinen, iso, moniulotteine, raskas tuoksu. Mineraalinen, monipuolinen, hyvin täyteläinen suussa. Melkein liian iso pakkaus?



Pichler
Loibner Berg, kypsää, avointa troopista hedelmää, kerroksia makua ja tuoksua, selvästi kehittynyt. Hapot kantavat juuri ja juuri tämän kaiken kypsyyden mukanaan tuoman raskauden.
Unendlich, astetta edellistä kypsempi, hunajaa, kukkeutta, ruusuvettä, tropiikkia. Suussa kehittyneisyyttä, raskasta troopista hedelmää. Hapot astetta paremmin esillä kuin Loibner Bergissä.

Trimbach
Frederic Emile, kuivattuja kukkia, vahaa, taustalla kypsää hedelmää ja petrolia. Suussa mineraalinen ja hieman sulki??
Clos Ste Hune, tuoksussa troopista hedelmää, sitruksia, kypsyyttä. Suussa greippiä, vahaa, päärynää, Selkeät hapot, mutta jotenkin ei ihan tasapainossa.

Sitten verrokkina Trimbach 1997
Frederic Emile, kuivahtanut, huonopullo, korkkia??, liian vanha??. mausteita, kuivaa hedelmää tuoksussa ja maussa. Maussa hapot tallella, mutta jää kovin ohueksi.
Clos Ste Hune,myskiä, kuivattuja hedelmiä, pähkinää, Suussa kehittynyt, hieman väsähtänyt, kuivattuja yrttejä, petrolia.

Kun hinnat ottaa huomioon valinta on kovin helppo. Valintani kaikkien talojen kohdalla osuisi siihen ”halvempaan” pulloon. Vaikka kalliimmissa huipuissa olikin enemmän kaikkea ja intensiteetti nousi, niin nautittavuus ei noussut. Ainakaan hinnan mukaisessa kaaressa.

Eniten setistä jäi mietityttämään Trimbach… Oliko vain hieman heikompia pulloja vai eikö ne oikeasti kestä aikaa? Aikaisempien kokemuksien valossa Frederic Emilen pitäisi kestää pitkään ja parantua. Tällä kertaa ei niin käynyt, vaatii lisää tutustumista:)

Tässä vielä viinit ja hinnat:

Keller von der Fels 2006 (15e)
Keller G-Max 2006  (350e)
Keller Abtserde 2006  (80e)
Pichler Loibner Berg 2006(45e)
Pichler Unendlich 2006  (160e)
Trimbach Cuvée Frédéric Emile 2006  (43e)
Trimbach Clos Ste Hune 2006  (136e)
Trimbach Clos Ste Hune 1997 (190e)

Trimbach Cuvée Frédéric Emile 1997  (43e)