maanantai 23. syyskuuta 2013

Kadonneen banaanin metsästys: Beaujolais Cru


Beaujolais, tuo väheksytty vadelmakarkkinen ja banaanilta maistuva viini. Sitten on toinen porukka joka vannoo sen loistavuuden nimiin. Mikä on totuus? Mitä se on?

Itse tiedän että Gamay on erittäin monivivahteinen lajike. Viinejä löytyy kevyen marjaisista tiukan tanniinisiin. Tuossa muutama viikko sitten Suomen sokkomaistamisen MM-joukkuen sekoitti sen Aglianicoon. Itse olen sen sekoittanut Nebbioloon. Okei, syyllisenä näihin molempiin sekaannuksiin on yksi ja sama viini, Burgaudin James. James on todella paljon poikkeva Beaujolais, mutta loistava sellainen.

Siis asian selvittämiseksi laitettiin Beaujolaisin kylät maistiin. Järjestelyistä kiitos Helsingin Munskänkarnalle.

Mukaan oli saatu kaikki kylät ja yksi hieman vanhempi pullote.

Laatu oli tasainen ja hyvä. Viinit olivat hyvin tehtyjä, tasapainoisia. Ennemmin keskitäyteläisiä kuin  kevyitä. Varsinaisesti mehua ja kepää vadelmaista marjaa ei löytynyt. Puhumattakaan banaanista ( tulee kuulemma 71B hiivasta, mikä tehdään tomaatista, näin kertoo viisaat ja osaavat) Perus vireenä oli kypsä punainen marja. Kantavana rakenteena on hapot ja vanhojen käynnösten viineissä tanniinit. Vanhoista köynnöksistä tehdyissä oli selkeästi enemmän syvyyttä. Osan kypsytys oli tapahtunut tammessa, vanhassa sellaisessa. Tämäkään ei ollut yhtään paha juttu. Varsinaisesti kylien välisten erojen löytäminen oli tällä otoksella itselleni mahdotonta. Se mitä tästä opin on , että nämä ovat laadukkaita ja hyvin käyttökelpoisia viinejä. Juotavuus on kohdallaan ja istuvat safkan kanssa hyvin yhteen. 

Näitä pitää saada  lisää! Ja ei kannata pitää kiirettä, vaan antaa kypsyä muuta vuosi ennen avaamista. Valitettavasti saatavuus Suomesta on kovin heikko, toivottavasti mahantuojat ja rakas Alko saavat tänne muitakin, kuin jättitalojen bulkkia.

Nämä oli maistetut viinit:

Domaine Matray, St Amour 2011
Domaine Matray, Juliénas Vielles Vignes 2011
Domaine de la Croix Barraud, Chénas 2010
Domaine de la Croix Barraud, Chénas Vieilles Vignes 2006 
Domaine du Granit, Moulin-à-Vent Cuvée Tradition 2010
Domaine du Point du Jour, Fleurie Sélection de Vieilles Vignes 2010
Domaine du Point du Jour, Chiroubles Cuvée Fernande Janin 2011
Domaine du Point du Jour, Morgon les Aiguais 2011
Maison des Bulliat, Régnié 2009
Chateau Thivin, Côte de Brouilly Cuvée Zaccharie 2010
Chateau Thivin, Brouilly 2011


Kielo - Joensuun helmi


Monella kaupungilla tuntuu olevan yksi tähti, Joensuussa se on Kielo. Ravintola on pysynyt jo useamman vuoden uskollisena tyylilleen, raaka-aineet sesongin mukaan läheltä. Ei liikaa kikkailu, reilua ja maukasta ruokaa.


Lista elää sopivasti ja aina on löytynyt useampia houkuttelevia annoksia. Viinilista on kanssa vaihtuva, taitaa riippua kuka on käynyt esittelemässä tuotteitaan. Hyvä se kuitenkin on ja sopii kukkarolle sekä annoksille.

Alukuun tuli itselleni jo perinteiseen tapaa alkupalakimara, viisi pientä poimintaa listan alkupaloista ja vähän sen ulkopuolelta. Tätä seurasi sitten häikäisevän intensiivinen suppilovahvero keitto, kerrankin keitossa oli kunnon runsas sieni! Pääruoaksi tuli sitten haudutettua sorsaa. Ja loppuun tyrniä ja lakritsia.

Hyvä setti. Ihan pienen viilauksen tekisin kuvioon, jotain pientä hapokkuutta lisäisin safkoihin. Mut tää ei estä suuntaamasta Kieloon, kun siellä päin seuraavan kerran ole.




sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Totuuden äärellä : Juurella


Onko Seinäjoella toivoa? Saako siellä mitään mieltä säväyttävää? Alku vaikutelma oli syvä ei. Sitten koitti tiistai ja Juurella avasi ovensa. Siis oikeasti,  miten tällainen mesta voi olla Seinäjoella? Toisaalta, jos olisivat Hesassa, paikka olisi vain yksi monista kotimaisuus/lähiruoka vaikutteisista paikoista.

Menu on tätä päivää, suppea. Kolmea annosta joka kohtaan, ei hän sitä enempää tarvita.
Alkuun otin tomaattia ja vuohenjuustoa. Se tuli keiton muodossa, tomaattikeitto vuohenjuusto pannacotalla. Miksi tuli vain lautasellinen,ei vatia? Pääannoksena oli kuhaa, valkoviinissä haudutettuna ja kauden vihanneksia. Paras kala tälle vuodelle tai pitemmällekin ajalle. Aivan loistava!

Viinilista on loistava. Käytännössä rakentuu kahden tahon viineistä: Viinitien ja Funky Wines Importsin. Viineihin vois siis luottaa. Uskomatonta on sitten paikan hinnoittelu. Erittäin kohtuullinen, ei tällaisia kertoimia Hesassa ole nähty 15 vuoteen. Ja kaikkia saa laseittain. Ravintola joka tarjoaa Jamesia laseittain ei voi olla paha!

Kaiken kruunaa palvelu, ei sitä osaa kuvata, se on koettava. Luontevaa, lämmintä, hauskaa, osaavaa, informatiivista. 

Sanoisin paikan olevan retken arvoinen!






maanantai 16. syyskuuta 2013

Monday blues: Château d'Yquem 1983

Taas käymässä Careliassa, toisessa kodissa. Tai ainakin siltä tuntuu kun melkein aina sieltä tuntuu itsensä löytävän.

Nyt fiilarit vähän toiset ku normisti. Ekana lämmittelynä N.Jolyn Coulee de Serrant 96 ja setti Bordeaux'n kypsiä namuja. Nämä piti kokeilla ennen illan pääsiaa, makeaa huipennusta.

1983 Château d'Yquem

Eka kerat kun maistan tätä "kypsänä". Väri on keltainen meripihka. Tuoksu vivahtekas, moni kerroksinen, marsipaania, pähkinää, kivattuja trooppisi hedelmiä, kukkia, hunajaa, mausteita. Suussa tasapainoa, pituutta, raskautta ja raikkautta samaan aikaan. Marsipaania, pähkinää, hunajaa, aprikoosia, toffeeta, mausteisuutta. Pituus on uskomaton, se säilyy suussa Töölöstä Kurviin!

Lisää maanantaita, kiitos!

maanantai 9. syyskuuta 2013

Töölön helmi : Sushi wagocoro


Kun sushi on yleistynyt, niin massapaikkojen ohella alkaa nousemaan helmiä. Tällä kertaa askeleet veivät Kontulan sijasta Töölöön. Korttelin verran kotiravintola Careliasta mäkeä ylös löytyy Sushi wagocoro. 

Paikka on pieni, hohtavan valkoisen puhdas. lista on ihan toisen näköinen kuin peruspaikassa. Valinnan vaikeus iskee, kun kaikkea olisi kiva kokeilla.

Palat valmistetaan tilauksien mukaan ripeällä tahdilla. Pitäähän muistaa, että sushi ei ole pikaruokaa, vaan huolellisesti tehtyä nautintoa.

Maut olivat hyviä, uusia elämyksiä tälläiselle aloittelijalle. Hyvä mieli jäi, pitää käydä jatkossa täällä hankkimassa elämyksiä.


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Se parempi rose


Ei sitä huippua sitten tullut vastaan kuivissa roseissa. Alkukesästä oltiin kaverien kanssa maistelemassa setti kiinnostavia viinejä. Siinä aloituksena laitoin maistoon tämän kesän ehdottomasti parhaan roseen. Samalla erikoisin rose kokemus minulle. Makeutat ja todella paljon ikää. Ja vielä hengissä ja hyvässä kunnossa!

Siis vuoden 1979 Cabernet d’Anjou, tekijänä Domaine de Bablut. Tunnustan en tiedä viinistä mitään muuta kuin etiketin tiedot. Anjou, Cabernet Franc ja 1979. 

Väri oli oranssin rusehtavan vaaleanpunainen. Hieman makeutta, koivunlehteä, ruusunmarjaa, ikää. Miellyttävä ja aivan hämmästyttävä ikä huomioiden. Alkaa kyllä 45 minuutin päästä hajoamaan lasissa, ei huolta siinä ajassa ehtii lasin ja toisenkin hyvin juomaan.

torstai 5. syyskuuta 2013

Tanskalaiset leivät


Voileipä, hyvä sellainen, on harvinaisuus. Jos vielä haluaa muuta kuin paljon leipää & vähän sisältöä, homma menee vaikeaksi. Helpointa on suunnata halliin ja ostaa tarpeet, tehdä siis itse.

Tästä kaupungista löytyy kyllä yksi piilotettu ratkaisu. Töölössä on pienen pieni tanskalainen voileipä paikka. Se on ollut siinä aina. Vuodet eivät ole sitä muuttaneet, mitä nyt sisustus on vähän kulunut käytössä. 

Lista on laaja, hinnat kohdallaan. Leivät hyviä. Fiilis kohdallaan. Mukaan ne yleensä sieltä kyllä pitää ottaa mukaan. Paikassa on arviolta 2 istumapaikkaa ja yksi jakkarapaikka. Onneksi kesällä läheltä löytyy kivoja puistoja, penkkejä ja kallioita herkutteluun.

Eli kun lounaasi kaipaa jotain muuta, ota suunnaksi Cygnaeuksenkatu!


maanantai 2. syyskuuta 2013

Yo sushi


Hesari kehui Porvoonkadun mestaa hyväksi. Hyvähän se on, mutta ehdottomasti pitää ja kannattaa mennä Kontulaan saadakseen seudun parasta sushia.

Ihan oikeasti, Kontulaan! Ei se ole niin pelottavaa, kulttuurimatkailua herkuttelun merkeissä.

Yo sushi löytyy ostarin ”laidalta”, uimahallin vierestä, perinteisen kontulalaisen baarin naapurista. Löytämistä helpottamassa on siinä metroaseman lähellä mainos, joka ohjaa oikeaan suuntaan. 

Paikka on pieni, rauhallinen, siisti. Juuri sellainen, kun olla pitää. Lista koostuu 12 ennakkoon suunnitellusta annoskokonaisuudesta. Toki niitä pystyy muokkaamaan oman maun mukaan pientä korvausta vastaan. Itse tilasin rohkeasti kaksi menua 5 ja 6. Vegeä ja perinteisemmän lohi ja rapu nigireillä.
Annokset eivät olleet hyllyssä valmiiksi minua odottamassa, vaan kaikki tehtiin tilausten mukaan. Se on oikein, ei sushi mitään pikaruokaa ole. Tuoreus kaikissa kohdissa on sen valtti, siksi kannattaa rauhoittua muutamaksi minuutiksi odottamaan. 

Eteen tuli kauniita, hyvin tehtyä herkkupaloja. Riisi oli hyvää, lohi raikasta. Rapu, noh sitä tavallista. Kasvikset olivat tuoreita ja rapsakoita. Ehdottoman hyvä maku ja mieli jäi vierailusta. Tänne pitää ehdottomasti tulla, kun sushin kaipuu iskee. Ja metro tuo ja vie - ellei poistellessa vaihda suuntaa kohti pikkulintua - sekin metrollla;)