maanantai 20. lokakuuta 2014

Viinin sokkomaistamisen maailman mestaruuskilpailut 2014

Championnat du monde de dégustation La RVF 2014
Viini sokkomaistamisen toiset maailman mestaruus kilpailut pidettiin viime viikonloppuna Champagnessa, Bollingerilla ja Ayalla. Kilpailuihin osallistui 18 joukkuetta ympäri maailmaa. Kilpailu käydään 4 henkisillä joukkueilla. Joukkueen jäsenistä ainakin kahden täytyy olla amatööri ja kaksi saavat olla alan ammattilaisia. 
Suomen joukkue oli sama kuin vuoden 2012 ja 2013 kilpailussa, Eero Bomansson, Jukka Kornilow, Erkki Piituliainen ja Samu Viljanen. 2012 Em-kilpauissa tulimme 4. sijalle ja 2013 MM-kilpailuissa 10. sijalle. 
Ranskan voittajajoukkue

Tämän vuoden kilpailussa Ranska vei voiton selkeällä kaulalla muihin joukkueisiin. Keskivaiheilla oli tiivistä ja erot pieniä. Tiukassa kilpailussa sijoituimme hienosto 8. sijalle. 
Lisää kilpailusta ja viineistä löydät tästä linkistä http://www.larvf.com/,championnat-du-monde-de-degustation-equipes-et-vins,4426317.asp

Tässä vielä meidän vastauksemme pääpiirteittäin

1. Pinot Blanc, Italia Alvarinho, Portugal
2. Grruner Veltliner, Itävalta Viognier, Australia
3. Sauvignon Blanc, Uusi-Seelanti Semillon, Ranska
4. Sauvignon Blanc, Etelä-Afrikka Sauvignon Blanc, Ranska
5. Chenin Blanc, Ranska Chenin Blanc, Ranska
6. Savagnin, Ranska Savagnin, Ranska
7. Pinot Noir, Chile Pinot Noir, Uusi-Seelanti
8. Merlot, Ranska Cabernet Sauvignon, Ranska
9. Syrah, Ranska Grenache Espanja
10. Malbec, Argentina Tempranillo, Espanja
11. Grenache, Espanja Syrah, Ranska
12. Touriga Nacional, Portugal Grenache, Ranska











Tästä on hyvä jatkaa suoraan valmistautumaan vuoden 2015 kilpailuihin, mitkä järjestetään Etelä-Rhonessa, Chateauneuf du Papessa.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Döner Harju – jotain ihan muuta

Hype tämän paikan ympärillä ei tunnu laantuvan.  Jonoa on jo heti alkuillasta, paikka täynnä, kaaos. Homma kuitenkin tuntuu toimivan, kaikki ovat tyytyväisiä, tunnelma rento ja hyväntuulinen.

Käynti oli pariviikkoa sitten perjantaina kuuden aikaan. Jonoa ei ollut vielä ulos, sisällä oli noin 6 seuruetta ennen minua jättämässä tilauksia. Kaikki pöydät ja pöydän kulmat olivat täynnä.  Vaihtoehtoina oli kasvis tai kana  - leipä tai lautanen. Valitsin lautasen. Juomia varten paikalla oli kaupungin karismaattisin sommelier , Daniel Pelati. Tämän täytyy siis olla hyvä konsepti, muulle ei ole vaihtoehtoa. Vai onko Daniel ollut mukana jossain tavanomaisessa?

Lasiin tuli Ferrerin Malbecia ja ei muuta kuin paikan etsintään. Koska olin yksin liikkeellä, jäin suosiolla pystypöydän äärelle katselemaan paikan menoa. Sekavaa, mutta hallittua, kaikki touhuavat kaikkea. Meluinen, puheensorina täyttää tilan hyvän tuulisesti.

Mutta se itse asia, kana… aivan loistava, mehukas, paljon erilaisia makuja paljon. Eivät riitele keskenään. Ehdottomasti uusinnan ansaitseva kokemus ( ja jonotuksen arvoinen). Jos ja kun pää on tyhjä, mikä olisikaan kivempaa kuin tilata syötävä, pullo viiniä ja istua lukein ja menoa ihmetellen pitempään. Tai vain käydä tyydyttämässä makuhermot ja suunnata kalan kautta kotiin☺


keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Viiniblogaajien dinner 8.3.

Ja illan makean väkevänä päätöksenä herrasmiesmäinen port, Graham’s vintage 1994

Maailmalta kuluu että on ehkä kohta tulossa ”juotavaan” vaiheeseen. Itse olen tätä maistanut joskus 4-5 vuotta sitten isossa 1994 (s)port tastingissa. Silloin se oli pidättyvä, nuori, lupaava. 

Nyt väri oli vielä reilun punainen. Nenä oli siloteltu, tummat marjat päällimmäisenä ja mausteet taustalla. Mukan oli kanssa hitunen kuivahtaneisuutta, olisiko mukana oksidoituneisuutta, eli maistiin taisi tulla ”ei se paras pullo”. Maku oli tasapainoinen, enemmän kehittynyt kuin tuoksu. Voimallinen, kirsikkaisen mausteinen. Vaikka tämä ei ollut kaikkein parhaassa kunnossa, voi sille luvata reilusti pitkää ikää.

Tämän viereen herrat olivat taikoneet suklaata ja kirsikkaa. Täydellinen pari!


Mitä muuta nautimme illallisella… lähde tästä klikkailemaan ja katsomaan muiden viinejä...Kierros alkaa http://womenmenwine.com/blogi/http://womenmenwine.com/viinibloggareiden-illallinen-sokean-makupaletin-ymparilla/



keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Onko juurella väliä?

Kuva Leena Laasonen
Illan teemana Helsingin Munskänkarnan tastingissa oli juuret.
Mitä ero löytyy vartetulla ja varttamattomalla? Enpä ole missään kuullut tällaista tastingia olleen, hyvä Helsinki! Kerrassaan maailman luokan setti!

Viinit tulivat pareittain samoilta palstoilta ja oli tehty hyvin samalla tavalla. Noh..Barolon vsk oli eri, ei anneta sen häiritä. Eli varttamaton "aidolla" vitiferan juurella ja vartettu "tarkoin valitulla" juurella.





Kuva Ari-Heikki Vikman
Francois Chidaine Montlouis Les Bournais 2009 (Chenin Blanc) - vartettu
Francois Chidaine Montlouis Les Bournais Franc de Pied 2009 (Chenin Blanc) - varttamaton
Vartettu oli avoimempi, suuremman hedelmän omaava. Lopun hapokkuus oli hieman karheampi.
Varttamaton oli intensiivisempi ja "mineraalisempi", kesti lasissa huomattavasti paremmin. 










Kuva Ari-Heikki Vikman


Charles Joguet Chinon Les Varennes du Grand Clos 2007 - vartettu
Charles Joguet Chinon Les Varennes Franc de Pied 2007 - varttamaton
Väri ero oli selvä,  vartettu oli selvästi vähemmän sinipunainen kuin varttamaton. Tuoksussa varttamaton oli lantaisen tallinen, kun taas vartettu mausteinen ja hillitymmän tallinen. Maussa varttamaton oli intensiivisen pidättyväinen, ei niin avoin, "pervon päivä uni" kuulemma:)








Kuva Ari-Heikki Vikman



Cappellano Barolo Otin Fiorin Pie Rupestris 2006 - vartettu
Cappellano Barolo Pie Franco 2007 - varttamaton
Vuosi kerta ero toi pienen lisä twistin tähän kohtaan. Värissä vartettu oli oranssin punainen, kun taas varttamaton oli punaisempi. Tuoksussa vartettu oli hillitympi, jopa sulkeutunut. Varttamaton oli klassinen Barolo. Maussa varttamaton oli selkeän marjaisempi ja vartettu klassinen kaikkine tervoineen ja kukkineen.

Eli oli niissä eroja, ei hurjan suuria, mutta selkeitä. Kummat olivat parempia? Itselleni Chenin Blancissa vartettu oli parempi, Chinonissa varttamaton ja Barolossa vartettu.  Opittua makua siis noudattelin. Olisiko nämä varttamattomat harvinaisuudet jatkossa tutustumisen arvoisia...ehdottomasti...

Tekisikö joku naturea samalla idealla..varttamaton ja vartettu samalta palstalta...


tiistai 4. helmikuuta 2014

Château Montus 2010

Nuori, intensiivinen, vivahteikas. Tammea? Vanhoja tynnyreitä? Pientä oksidaation alku hyvällä tavalla? Ehdottomasti kiinnostava. Takaetiketin mukaan meni alas aivan liian nuorena, suosittavat 10-20 ikää tällä. Tuon voin hyvin uskoa, mutta oli kovin kivaa jo nyt.

Niin siis kyseessä oli valkoinen Montus. Lajikkeina Petit Courbu ja Petit Manseng, jotka ovat kasvaneet pohjoisrinteillä hedelmäisen hapokkuuden saavuttamiseksi. Tuokin oli vapaasti käännetty etiketistä.

Hyvää oli ja onneksi on toinen pullo… Tosin se ei taida ehtiä näkemään seuraavaa syntymäpäiväänsä ennen korkin avautumista.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Vuoden Viinit kilpailu 2014, toinen päivä

Viime lauantaina oli kilpailun toinen tastingpäivä. Vuorossa oli valkoiset BIB:t ja Euroopan alle 11€ puna viinit.

BIB:t olivat odotuksen mukaisesti vaatimattomia, yllätyksettömiä ja melko virheettömiä. Alkuperä taisi mennä aikalailla tasoihin uuden ja vanhan maailman välillä.  Perusviinejähän nämä ovat. Säilyvyyden ei niin salainen ase, rikki, oli melko hyvin piilossa. vain muutamassa oli selvästi aistittavissa liikaa sitä. Homma alkaa kai olemaan hallussa viinitaloilla. Hienoa, vielä kun kuluttajat muistavat katsoa rakkaassa Alkossamme ne parasta ennen päivät, niin nieltäviä viinejä sieltä parhaimmillaan tonkasta ulos valuu.

Euroopan halvemmat punaiset olivat tyyliltään kovin vaihteleva sarja. Oli kevyitä hapoilla pelaavia, tanniinisia ja isoon hedelmään luottavia. Suuria elämyksiä ei tullut vastaan. Laatukin tai virheettömyys oli joidenkin kohdalla haussa. Tasapainosta ei tässä yhteydessä kannata puhua. Parhaimmillaan olivat kelpo arkiviinejä. Näiden omia pistesuosikkeja ( mitä ne sitten ovatkaan, selviää maaliskuussa) ottaisin ennemmin, kuin uuden maailman vastaavia. Pelaavat enemmän rakenteella, kuin ylikypsällä uutetulla hillolla. Mielenkiinnolla odotan astetta korkeamåaa settiä, 11-17€.

Domaine Joseph Scharsch Careliassa

Nicolas Scharsch taustalla ja Tuomo edustalla
Talo on ollut Carelian ”koti Alsace” tuottaja jo vuosia. Viinit ovat olleet perus kivoja, maistuneet hyvältä ja toimineet kivasti ruoalle.  Tänään paikalla oli tilan omistaja ja viinintekijä Nicolas Scharsch. Hän maistatti läpi talon tuotannon ja kertoi ideasta/ideologista viinien takana. 

Ajatuksena on että ensimmäisenä tulee köynnökset, niiden hyvin vointi varmistaa hyvän viinin. Tässä tavoittelussa he ovat valinneet luomun suunnakseen. Pienempi puutuminen turva maaperän  ja köynnösten hyvin voinnin. Samaa ajatusta on hiivoissa, ne ovat omia. Evät tosin villejä, vaan viljeltyjä omista kannoista. Mitä tällä kaikella saadaan? Nicolaksen mukaan ei pakosti parempia viinejä, mutta erilaisia. 

Miltä viinit sitten maistuvat…

Cremant d’Alsace Brut 2011 - Peruskupla, melko neutraali.

Cremant d’Alsace Chardonnay Cuvée Prestige Brut 2012 - Vivahteikkaampi, luonnetta, maussa syvyyttä. Paljon perus Brut’ia parempi!

Muscat 2011 - raikas, kiinteä, kivan hapokas, selkeä. Positiivinen yllätys

Riesling Reserve 2011 - Perus maukas Riesling, mineraalinen ote.

Riesling Wolxheim 2011 - Melko runsas, kypsän hedelmäinen. 

Riesling Grand Cru Altenberg de Wolxheim 2010 - Kypsän trooppinen hedelmä, aavistus raskautta. Hapot tasapainottavat kokonaisuutta kivasti.

Pinot Gris 2012 - keskiverto PG:tä hillitympi, jopa ryhtiä!

Pinot Gris Clos Saint Materne 2011 - Iso viini, tasapainoa, vivahteikkuutta. Pitkä. Ei liian makea suutuntuma. 

Gewurztraminer 2012 - Tyypillinen, klassinen GW.

Gewurztraminer Vendanges Tardives 2009 - Hillitty makeus, vivahteikas, kivasti karheutta ja happoja pitämässä viiniä eloisana ja kiinnostava. Olisi varmasti kaunis juustojen kanssa…

Pinot Noir Cuvée Nicolas 2011 - Helpohko, mutta kivasti juotava. Ei liikaa yritystä tehdä liian suurta/vivahteikasta, pisteet siitä.

Kokonaisuuden voisi tiivistää ”kollegan” sanoihin, heleitä viinejä. Minusta mukavia, selkeitä ja kyllä näitä mielellään tilailee.


Kiitos Carelia Wines’n Tuomo Laitiselle tastingista.


tiistai 21. tammikuuta 2014

Vuoden Viinit kilpailu 2014, ensimmäinen kattaus

17. Vuoden Viinit kilpailun maistelut pyörähtivät käyntiin 19.1. Maistettavaa riittää aina 1.3. saakka, koska viinejä on mukana ennätysmäärä. Ihan ei kuitenkaan ”maaginen” 600 viinin raja paukkunut rikki.   

Onko tästä suuresta määrästä viinejä mitään hyötyä? No, en jaksa uskoa. Luulen, että mukana aivan liian paljon samanlaisia viinejä. Olisihan se kiva, jos mukana olisi erilaisia viinejä, koska niitä maasta löytyy. Osaammeko me sitten ”maistaa ja arvostaa” niitä onkin ihan toinen kysymys. Tämä pohdinta selviää tulevien viikonloppujen aikana.

Sitten itse asiaan, viineihin.

Aloitus-sarjana oli uuden maailman alle 11€ valkoiset. Melkein neljäkymmentä viiniä mukana. Ei mitään järistävää. Huolella tehtyjä, nimen omaan tehtyjä, hieman persoonattomia. Pisteet taas hillitystä tammimaisuudesta. Taisi tuomariston pisteissä ylikorostuksellisen selkeät Sauvignon Blancit saada positiivista huomiota. Ei ne huonoja olleet, mutta ei mun juttu.


Päivän toisen settinä oli sopivasti uuden maailman alle 11€ punaiset. Viinejä mukan ”paljon”. Tuli ikävä valkoisia! Oikeasti tylsiä, saman kaltaisia. Taas huolellista tai siis teknisesti tehtyjä, eipä juuri säröjä. Helppoja. Liikaa kypsää persoonatonta hedelmää, irrallista makeutta. Muutamassa oli positiivisesti karheutta havuisuutena ja vihreänä paprikana. 

maanantai 20. tammikuuta 2014

Kotisivut katosivat, uudet tulossa...

DNA/Welho päätti, että en tarvitse kotisivuja. Mitään ilmoitusta en siitä saanut. Eli kaikkien muiden projektien sekaan tulee uusien sivujen esille saaminen. Onneksi tämä blogi jäi jäljelle....

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Street Gastro

Kaikki alkoi kärrystä keskustassa, seuraavana etappina Vaasankatu. Jatkoa taitaa tulla Albertinkadulle. Näin se vallankumous etenee, nakkikioskin kumous. 

Tätä olikin jo kaivattu stadiin, hyvää ja maukasta vaihtoehtoa ketjuille. Tai ei Street Gastro eka ollut, kreditit pitää antaa Fafasille! 


Oikeasti ajatuksella suunniteltua ”pikaruokaa” ja rennon huomioivaa palvelua. Vaihtoehtoja  ei ole liikaa, ei kymmentä erilaista samalta maistuvaa burgeria. Kun he avaavat huomenna Joululoman jälkeen  listalle on tullut heidän oma bisse! Stadin panimon heille duunaama American lager. 

lauantai 11. tammikuuta 2014

Linnunlaulu

Taitaa olla Helsingin aikoa oma juusto. En ainakaan muista toista juusto, joka tehtäisiin kaupungissa. Kaupunkilaislehmien maidosta puhumattakaan. 
Juusto tehdään Viikissä, siellä ne lehmätkin laiduntavat. Todellista lähiruokaa, kun keittiön ikkunasta näkee melkein laitumelle. 

Nuori, maukas, kuori on omaan makuun ihan aavistuksen turhan kitkerä. Tämä korjaantui viikon jääkaappikypsytyksellä. Tässä vaiheessa oli jo aavistuksen ”valmis syötäväksi”, eli melkein lähti karkuun veitsen lähestyessä. Vivahteikas, sopivan hapan, aavistuksen pähkinäinen aromi. 

Juustola tai pitäisi kai sanoa meijeri on varsin uusi. Kun startti on näin herkullinen, kannattaa maistella tasaisin välien mihin suuntaan tämä lähtee kehittymään. Samoin aika näyttää tuleeko Viikin lehmien maidosta muitakin tuotteita!



http://helsinginmeijeriliike.fi


perjantai 10. tammikuuta 2014

Just Ask




Pitkästä aikaa mahdollisuus päästä oikealle lounaalle. Onneksi Ask avasi juuri tähän väliin lounaat Joulu yms taukojen jälkeen. Paikka on ollut omalla ”syömälistalla” jo pitkään, ei muuta kuin askeleet kohti Vironkatua suurin odotuksin.

Tila on isännöinyt loistavia ravintoloita, itse muistelen melkeinpä haikeudella Safkaa, Luomokin on kasvanut muuton jälkeen paljon vakavammaksi. 

Siis Ask...pieni, intiimi, hillitty. Tyylillä tätä päivää. Lounaslista on yksinkertainen, neljän ruokalajin menu. Ei mitään arpomista tai mukisemista, ota ja syö;)

Alkuun snacksiä, katajaneulasriisikakkua ja samettikukkanäkkäriä majoneesin kera. 
Alkuun savustettua silakkaa, punajuurta ja leipävanukasta, sitten sellerikeitto. Pääannoksena kananpoikaa. Jälkkäriksi valkosuklaata. Alkuun Raimatin luomu Chardonnay ja kanalle Vajran Langhe. Itse pidin Raimatia hieman vaatimattomana ja  tylsänä, mutta ihan jees se toimi annoksiin. Vajra oli paljon enemmän omaan makuuni, kevyt, kirsikkainen, karpaloa ja eloisaa hapokkuutta. Jälkkärin kanssa 

Annokset olivat kauniita, maut tasapainoisia. Kikkailua löytyi, mutta se ei ollut pääosassa. Kokit toivat annokset eteen ja kertoivat mitä lautaselta löytyy, hyvältä tuntuva ote oli mukana. 
Hyvä maku jäi suuhun. Ohjelmaan pitää ottaa illallinen!





Rieslingit - Tuoko hintalappu laatua

Materiaali vuosikertaa 2006, viinit kuivia, maat Saksa, Ranska ja Itävalta, tuottajat hyviä tai huippuja ( riippuu katsantokannasta ja arvostuksista). 

Tavoitteena on selvittää tuoko raha laatua lasiin. Onko saman tuottajan huippuviini parempi kuin astetta vaatimattomampi.




Keller

Vauhdinpoistajana von der Fels:,tässä setissä se perusviini. Tyylikkäästi kehittynyt, sopivan petrolinen tuoksu. Suussa kehittynyt, tyylikäs, tasapainoinen, ei päällekäyvä. Hapot hyvin tallella.
Abtserde, kiinteän mineraalinen, aprikoosia, sitruksia, intensiivinen, pitkä. Voisi hyötyä pienestä odottelusta
G-Max, Intensiivinen, iso, moniulotteine, raskas tuoksu. Mineraalinen, monipuolinen, hyvin täyteläinen suussa. Melkein liian iso pakkaus?



Pichler
Loibner Berg, kypsää, avointa troopista hedelmää, kerroksia makua ja tuoksua, selvästi kehittynyt. Hapot kantavat juuri ja juuri tämän kaiken kypsyyden mukanaan tuoman raskauden.
Unendlich, astetta edellistä kypsempi, hunajaa, kukkeutta, ruusuvettä, tropiikkia. Suussa kehittyneisyyttä, raskasta troopista hedelmää. Hapot astetta paremmin esillä kuin Loibner Bergissä.

Trimbach
Frederic Emile, kuivattuja kukkia, vahaa, taustalla kypsää hedelmää ja petrolia. Suussa mineraalinen ja hieman sulki??
Clos Ste Hune, tuoksussa troopista hedelmää, sitruksia, kypsyyttä. Suussa greippiä, vahaa, päärynää, Selkeät hapot, mutta jotenkin ei ihan tasapainossa.

Sitten verrokkina Trimbach 1997
Frederic Emile, kuivahtanut, huonopullo, korkkia??, liian vanha??. mausteita, kuivaa hedelmää tuoksussa ja maussa. Maussa hapot tallella, mutta jää kovin ohueksi.
Clos Ste Hune,myskiä, kuivattuja hedelmiä, pähkinää, Suussa kehittynyt, hieman väsähtänyt, kuivattuja yrttejä, petrolia.

Kun hinnat ottaa huomioon valinta on kovin helppo. Valintani kaikkien talojen kohdalla osuisi siihen ”halvempaan” pulloon. Vaikka kalliimmissa huipuissa olikin enemmän kaikkea ja intensiteetti nousi, niin nautittavuus ei noussut. Ainakaan hinnan mukaisessa kaaressa.

Eniten setistä jäi mietityttämään Trimbach… Oliko vain hieman heikompia pulloja vai eikö ne oikeasti kestä aikaa? Aikaisempien kokemuksien valossa Frederic Emilen pitäisi kestää pitkään ja parantua. Tällä kertaa ei niin käynyt, vaatii lisää tutustumista:)

Tässä vielä viinit ja hinnat:

Keller von der Fels 2006 (15e)
Keller G-Max 2006  (350e)
Keller Abtserde 2006  (80e)
Pichler Loibner Berg 2006(45e)
Pichler Unendlich 2006  (160e)
Trimbach Cuvée Frédéric Emile 2006  (43e)
Trimbach Clos Ste Hune 2006  (136e)
Trimbach Clos Ste Hune 1997 (190e)

Trimbach Cuvée Frédéric Emile 1997  (43e)