Domaine Joseph Scharsch Careliassa

Nicolas Scharsch taustalla ja Tuomo edustalla

Talo on ollut Carelian ”koti Alsace” tuottaja jo vuosia. Viinit ovat olleet perus kivoja, maistuneet hyvältä ja toimineet kivasti ruoalle.  Tänään paikalla oli tilan omistaja ja viinintekijä Nicolas Scharsch. Hän maistatti läpi talon tuotannon ja kertoi ideasta/ideologista viinien takana. 

Ajatuksena on että ensimmäisenä tulee köynnökset, niiden hyvin vointi varmistaa hyvän viinin. Tässä tavoittelussa he ovat valinneet luomun suunnakseen. Pienempi puutuminen turva maaperän  ja köynnösten hyvin voinnin. Samaa ajatusta on hiivoissa, ne ovat omia. Evät tosin villejä, vaan viljeltyjä omista kannoista. Mitä tällä kaikella saadaan? Nicolaksen mukaan ei pakosti parempia viinejä, mutta erilaisia. 

Miltä viinit sitten maistuvat…

Cremant d’Alsace Brut 2011 - Peruskupla, melko neutraali.

Cremant d’Alsace Chardonnay Cuvée Prestige Brut 2012 - Vivahteikkaampi, luonnetta, maussa syvyyttä. Paljon perus Brut’ia parempi!

Muscat 2011 - raikas, kiinteä, kivan hapokas, selkeä. Positiivinen yllätys

Riesling Reserve 2011 - Perus maukas Riesling, mineraalinen ote.

Riesling Wolxheim 2011 - Melko runsas, kypsän hedelmäinen. 

Riesling Grand Cru Altenberg de Wolxheim 2010 - Kypsän trooppinen hedelmä, aavistus raskautta. Hapot tasapainottavat kokonaisuutta kivasti.

Pinot Gris 2012 - keskiverto PG:tä hillitympi, jopa ryhtiä!

Pinot Gris Clos Saint Materne 2011 - Iso viini, tasapainoa, vivahteikkuutta. Pitkä. Ei liian makea suutuntuma. 

Gewurztraminer 2012 - Tyypillinen, klassinen GW.

Gewurztraminer Vendanges Tardives 2009 - Hillitty makeus, vivahteikas, kivasti karheutta ja happoja pitämässä viiniä eloisana ja kiinnostava. Olisi varmasti kaunis juustojen kanssa…

Pinot Noir Cuvée Nicolas 2011 - Helpohko, mutta kivasti juotava. Ei liikaa yritystä tehdä liian suurta/vivahteikasta, pisteet siitä.

Kokonaisuuden voisi tiivistää ”kollegan” sanoihin, heleitä viinejä. Minusta mukavia, selkeitä ja kyllä näitä mielellään tilailee.

Kiitos Carelia Wines’n Tuomo Laitiselle tastingista.

Tonnin viini

Kun tuon haluaa tänään kaupasta, joutuu kukkarosta antaa pois 1000€! Ihan törkeän paljon, sillä tonnilla saisi vaikka mitä kivaa laatikoittain. Jos taas tonnin menetys kukkarosta ei tunnu missään, tämä on todella fantastinen ostos.

Tuoksu on täynnä kypsiä punaisia ja tummia marjoja, hillittyä mausteisuutta marjan takana. Suussa silkkisen täyttävä, kypsä, leikkisä, tasapainoinen. Nautittava juuri  nyt, mutta kestää niin kauan kuin korkin malttaa olla avaamatta.

Tämä elämys tuli koettua Carelian Bourgogne viikolla.

Carelian Bourgogneviikot

Töölöläinen Carelia aloitti vuoden teemaviikot komeasti Bourgognella. Harvoin pääsee ravintolassa testaamaan harvinaisia huippuja laseittain. Valittavaa löytyy useampaankin visiittiin. Itse tylsästi tyydyin yhteen lauantai iltapäivän ja illan herkutteluun. 

Valittavaa riitti perusviineistä GC:hen, tuottajat olivat hyviä ellei loistavia. Omat kokeilun halut ohjasivat pitkälle valintaa ja pienen empimisen kohdalla sommelier Iisa houkutteli eteenpäin. Ilokseni naapuripöytään "eksyi" Iisan edeltäjä Kai, näin ilta eteni mukavasti pöydästä toiseen huudellen, lasista toiseen. Emme muuten saaneet porttikieltoa;)

Ruoka oli paikalle "tavallista", mutkatonta ja selkeää. Päivän menu koostui uppomuna salaatista, possun poskesta ja jogurttisorbetista. Natsasi viineihin kivasti. Noh, sorbet meni sellaisenaan.

Illan varsinaiset herkut:
Salaatille
1999 Chablis 1er Cru Butteaux, Raveneau
2010 Givry, Joblot

väliviini
2005 Chambertin, A. Rousseau

possulle
2008 Vosne-Romanée, Sylvain Cathiard
2008 Chambolle-Musigny 1er Cru les Charmes, Patrice Rion

väliviinit2003 Pommard 1er Cru Les Pezerolles, de Montille2009 Bourgogne Rouge, Sylvain Cathiard

jälkkärin jälkeen2007 Nuits-Saint-Georges 1er Cru Les Pruliers, Henri Gouges
2000 Corton-Charlemagne, Bonneau du Martray

Ehdottomat suosikkini olivat Joblotin Givry, Rousseau Chambertin ja Sylvain Cathirdin V-R. Tuota Chembertinia ei tarvitse harkita ostaa, hinta pyörii tähtutieteellisnä , 1000€. Mutta Joblot ja Cathiard ovat oikein järkevän hintaisia.

Käykää nauttimassa, niin kauan kuin riittää . Viikot loppuvat lauantaina 9.3.

Uuden-Seelanin Pinot Noir, muutakin kuin karpalomehua!

Moni Uuden -Seelannin Pinot Noireista on kovin karpalomehuisia, niin kuin SB:stä yli ruohoisia. Omalla tavallaan siitä on tullut niiden tunnusmerkki. Aluksi se oli ”kivaa”, jotain uutta. Mutta kun aikaa on kulunut ja karpalomehut lisääntyneet, se alkaa tylsistyttämään. Olen tyytynyt ajattelemaan, että se on sitä mitä sielä voidaan tehdä, muuhun ei jostain syystä vaan pystytyä. Nyt sitten muutama viikko sitten tuli mahdollisuus maistaa setti maan parempia Pinoita ja yllättyä positiivisesti. Vaikka joissain viineissä oli kapaloa, niin mehu puuttui. Mehun tilalla ei onneksi ollut hilloa! Tilalla oli muita punaisia marjoja, kirsikkaa ja tasapainoa, vivahteita. Osa syy tähän muutokseen löytyy luonnollisestikin viinintekijöiden panostuksesta tarhojen paikkojen valinnasta. Nämä paremmat viinit tulevat rinteiltä, kun valtaosa ”massasta” tulee tasaiselta. Paikalla on väliä uudessa maailmassakin!

Kaksi nostoa:

Cambridge Road Animus Pinot Noir 2011, Martinborough: Puhdasta mineraalista vadelmaa, kypsää karpaloa, tasapainoinen rakenne, hapot tukevat hienosti koko makupalaettia. Nuoruudesta huolimatta mielettömän nautittava juuri nyt!

Pyramid Valley Vineyards Earth Smoke Pinot Noir 2010, North Canterbury: Runsas, vivahtehkas, kypsän marjaisa, tammea mukana juuri sopivasti antamassa lisää vivahteita. Kovin nuori vielä, veikkaisin kehittyvän oikein suotuisasti ainakin 5-6 vuotta.

Kiitos avartavasta kokemuksesta kuuluu Supernaturalin Gabrielle Simmersille ja Funkyn Jarnolle!