Moni Uuden -Seelannin Pinot Noireista on kovin karpalomehuisia, niin kuin SB:stä yli ruohoisia. Omalla tavallaan siitä on tullut niiden tunnusmerkki. Aluksi se oli ”kivaa”, jotain uutta. Mutta kun aikaa on kulunut ja karpalomehut lisääntyneet, se alkaa tylsistyttämään. Olen tyytynyt ajattelemaan, että se on sitä mitä sielä voidaan tehdä, muuhun ei jostain syystä vaan pystytyä. Nyt sitten muutama viikko sitten tuli mahdollisuus maistaa setti maan parempia Pinoita ja yllättyä positiivisesti. Vaikka joissain viineissä oli kapaloa, niin mehu puuttui. Mehun tilalla ei onneksi ollut hilloa! Tilalla oli muita punaisia marjoja, kirsikkaa ja tasapainoa, vivahteita. Osa syy tähän muutokseen löytyy luonnollisestikin viinintekijöiden panostuksesta tarhojen paikkojen valinnasta. Nämä paremmat viinit tulevat rinteiltä, kun valtaosa ”massasta” tulee tasaiselta. Paikalla on väliä uudessa maailmassakin!
Kaksi nostoa:
Cambridge Road Animus Pinot Noir 2011, Martinborough: Puhdasta mineraalista vadelmaa, kypsää karpaloa, tasapainoinen rakenne, hapot tukevat hienosti koko makupalaettia. Nuoruudesta huolimatta mielettömän nautittava juuri nyt!
Pyramid Valley Vineyards Earth Smoke Pinot Noir 2010, North Canterbury: Runsas, vivahtehkas, kypsän marjaisa, tammea mukana juuri sopivasti antamassa lisää vivahteita. Kovin nuori vielä, veikkaisin kehittyvän oikein suotuisasti ainakin 5-6 vuotta.
Kiitos avartavasta kokemuksesta kuuluu Supernaturalin Gabrielle Simmersille ja Funkyn Jarnolle!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti