Valkoisissa oli muutaman kohdalla hieman ongelmaa rikin tai oksidaation kanssa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin laatikot olivat raikkaita ja helppoja. Sellaisia niiden pitääkin olla, juotavia. Mikään ei tällaisen viinifriikin suussa noussut merkittävästi toistaan paremmaksi.
Punaisissa oli oikeastaan sama meno, tasaisia maultaan ja laadultaan. Suurin ero taitaa oikeasti olla pakkaus ja sitähän me emme maistellessa näe.
Maistelun lomassa heräsi keskustelua, onko lievästi oksidoitunut viini laatikosta virke vai "saavutus"? Riski oksidoitumiselle laatikkojen kohdalla on pulloa suurempi ja yleisesti tätä pitää kohdella virheenä. Mutta... joillekin viineille pieni omenankodan aromi on pelkästään positiivinen lisäys...
Näiden suuren pakkausten jälkeen maistoimme eurooppalaiset 10-17€ punaviinit. Nyt sitten alkoi löytymään eroja tyyleissä ja rakenteissa, alettiin pääsemään kiinni viineihin! Sarjasta taisi tulla maaottelu Espanja vs Italia, voittajaksi omassa suussa taisi tulla Espanja. Tähän en tiedä vielä, mutta tuo onkin sivistynyt arvaukseni. Mutta missä oli Ranska, oliko sarja vielä liian "halpa" heidän viineilleen?
Tekstit
Decanter kertoi aikanaan, että viini laatikossa alkaa hapettua heti, kun se pakataan lootaan. Jutun mukaan käytössä ei ole pussia, joka ei läpäise ilmaa. Tuon mukaan siis laatikotkin pitäisi siemaista aikailematta. Mikäs sen mukavampaa, jos viini on kelvollista. Harvoin nuo laatikkoviinit tosin ovat. A-H
VastaaPoistaTuo blogisi fontti en pienikokoinen. Sen kyllä juuri lukee, mutta jos sitä pystyisit suurentamaan, niin jututkin tuntuisivat vielä mahtavammilta. Oen ole jättänyt lukematta fontin vuoksi. tewrv A-H
VastaaPoistaArppa: yritän saada tuon ulkoasun toimivammaksi, mutta se ei ole vahvinta taitoani, koita jaksaa vielä hetki.
VastaaPoista