Vuoden Viinit kilpailu 2014, toinen päivä

Viime lauantaina oli kilpailun toinen tastingpäivä. Vuorossa oli valkoiset BIB:t ja Euroopan alle 11€ puna viinit.

BIB:t olivat odotuksen mukaisesti vaatimattomia, yllätyksettömiä ja melko virheettömiä. Alkuperä taisi mennä aikalailla tasoihin uuden ja vanhan maailman välillä.  Perusviinejähän nämä ovat. Säilyvyyden ei niin salainen ase, rikki, oli melko hyvin piilossa. vain muutamassa oli selvästi aistittavissa liikaa sitä. Homma alkaa kai olemaan hallussa viinitaloilla. Hienoa, vielä kun kuluttajat muistavat katsoa rakkaassa Alkossamme ne parasta ennen päivät, niin nieltäviä viinejä sieltä parhaimmillaan tonkasta ulos valuu.

Euroopan halvemmat punaiset olivat tyyliltään kovin vaihteleva sarja. Oli kevyitä hapoilla pelaavia, tanniinisia ja isoon hedelmään luottavia. Suuria elämyksiä ei tullut vastaan. Laatukin tai virheettömyys oli joidenkin kohdalla haussa. Tasapainosta ei tässä yhteydessä kannata puhua. Parhaimmillaan olivat kelpo arkiviinejä. Näiden omia pistesuosikkeja ( mitä ne sitten ovatkaan, selviää maaliskuussa) ottaisin ennemmin, kuin uuden maailman vastaavia. Pelaavat enemmän rakenteella, kuin ylikypsällä uutetulla hillolla. Mielenkiinnolla odotan astetta korkeamåaa settiä, 11-17€.

Vuoden Viinit kilpailu 2014, ensimmäinen kattaus

17. Vuoden Viinit kilpailun maistelut pyörähtivät käyntiin 19.1. Maistettavaa riittää aina 1.3. saakka, koska viinejä on mukana ennätysmäärä. Ihan ei kuitenkaan ”maaginen” 600 viinin raja paukkunut rikki.   

Onko tästä suuresta määrästä viinejä mitään hyötyä? No, en jaksa uskoa. Luulen, että mukana aivan liian paljon samanlaisia viinejä. Olisihan se kiva, jos mukana olisi erilaisia viinejä, koska niitä maasta löytyy. Osaammeko me sitten ”maistaa ja arvostaa” niitä onkin ihan toinen kysymys. Tämä pohdinta selviää tulevien viikonloppujen aikana.

Sitten itse asiaan, viineihin.

Aloitus-sarjana oli uuden maailman alle 11€ valkoiset. Melkein neljäkymmentä viiniä mukana. Ei mitään järistävää. Huolella tehtyjä, nimen omaan tehtyjä, hieman persoonattomia. Pisteet taas hillitystä tammimaisuudesta. Taisi tuomariston pisteissä ylikorostuksellisen selkeät Sauvignon Blancit saada positiivista huomiota. Ei ne huonoja olleet, mutta ei mun juttu.

Päivän toisen settinä oli sopivasti uuden maailman alle 11€ punaiset. Viinejä mukan ”paljon”. Tuli ikävä valkoisia! Oikeasti tylsiä, saman kaltaisia. Taas huolellista tai siis teknisesti tehtyjä, eipä juuri säröjä. Helppoja. Liikaa kypsää persoonatonta hedelmää, irrallista makeutta. Muutamassa oli positiivisesti karheutta havuisuutena ja vihreänä paprikana. 

Vuoden viinit kilpailun tunnelmia: viimeinen tastingpäivä

 Viimeinen rupeama tämän vuoden kilpailussa, nyt on kaikki maistettu! Tulokset tulevat julki 6.3., siihen asti pitää malttaa odottaa.

Maistaminen alkoi samppanjoilla, olihan se kiva istua lauantain klo 12, kun samppanja alkoi virtaamaan. Edessä oli kokoajan neljä lasia ja kaikissa jaloja kuplia. Ei tätä nyt ihan rajattomasti kestänyt viinejä oli vain parikymmentä, mutta kuitenkin:) Kisaan ilmoitettujen samppanjoiden laatu oli korkea, mukana oli vain yksi selkeä "päärynäsiideri" ja yksi hyvin niukka. Valtaosa viineistä oli talojen "perus samppiksia", muutama vintage ja yksi prestige taisi olla mukana. Ilahduttavaa oli näiden tavallisten samppanjoiden korkea laatu ja tasapaino.

Sitten tuli uuden maailman yli 10€ valkoiset. Hyvin kypsää hedelmää ja korkeahkoa alkoholimäärää. Tästä seurasi, ainakin minulle, liian runsasta fiilistä isoon osaan viinejä. Makeuden fiilistä ilman selkeää sokeria, ei hyvä. Mihin näitä voi käyttää? Ja sitten Sauvignon Blanc, nyt vaikenen , en sano mitään. Rieslingit taas olivat ilahduttavan laadukkaita, ei yritetty olla saksalaisen kopioita, vaan reilusti omaa tyyliä. Hyvä näin!

Valkoisten jälkeen toiseksi viimeisenä settinä uuden maailman yli 17€ punaviinit. Isoja, hilloisia, yllättäen tammen käyttö oli valtaosassa hyvin tasapainoista. Pinot Noirit olivat usein valitettavan karoalomehu/hillo linjalla, persoonattomia. Cabernet Sauvignon taas tuppasi olemaan liian hilloista, paksua. Isojen viinien faneille varmasti löytyy paljon vinkkejä.

Viimeisenä oli arvoviinit. Tähän sarjaa edustaja ilmoittaa haluamansa viinit, kaikille näille olisi vaihtoehtona kilpailla alueellisissa sarjoissa. Valkoisten sarjaa ei syntynyt vähäisen osallistumisen takia, mutta punaisten sarja saatiin kasaan. Mukana olleet olivat aikalailla uudesta maailmasta, lupaavia viinejä  kaiken kaikkiaan. Kiva nähdä tuloksista mitkä nousivat palkinnoille.

Vuoden viini 2013, toiseksi viimeinen kattaus

 Toiseksi viimeinen päivä maistelua takana Vuoden Viini 2013 etsinnässä. Vuorossa oli yli 10€ eurooppalaiset valkoiset, yli 17€ saman alueen punaiset ja väkevöidyt.

Valkoisissa oli siis edustettuna koko Eurooppa, klassista alueista klassista kasvupaikoista. Tyyli kirjo oli sen mukainen, kuivaa, puolimakeaa, mineraalista, tammista. Laatu oli vaihteleva, mukana oli "huonoa onnea", monet pullot tuli vaihdettua, oksidaatio, korkkivika ongelmaa ja jotain outoa ( veikkaisin säilytys/lämpötila heittelyä). Mutta kärkipää oli laadukasta, persoonallista= hyvää viiniä. henkilökohtaisia suosikeista monet taisivat olla Rieslingiä. Tämä selvinnee 6.3. kun tuomareille kerrotaan mitä maistoivat. Mukana ollut GC Chablis herätti after tastingissa keskustelua mineraalisuus vai tammi kuviosta, hyvää hämmennystä.

Punaisissa sama meno jatkui, toisin ja valittavasti Ranska loisti niukalla mukana ololla. Mukana olleista parhaat taisivat tulla Espanjasta ja toisi hyviä parhaat olivatkin.

Väkevöidyt olivat melko sekalainen setti: appelsiininkuoresta, kehittyneeseen Colheitaan, tawny portiin ja unohtamatta madeiraa ja Manzanillaa. Tyylejä joka lähtöön. Miten suhteuttaa pisteissä kuiva sherry vanhan colheitan rinnalla? Siinäpä ongelma... Olisipa molempia tyylejä enemmän mukana, niin eroja olisi helpompi löytää.

Vuoden viinit kilpailun tunnelmia: laatikoita ja parempaa punaista

Vuoden viini 2013 etsinnässä on nyt saavutettu puoliväli. Maistettuna on käytännössä kaikki kaupallisesti merkittävät sarjat, eli ne mitä myydään suuria määriä. Eilen oli vuorossa niistä suurimmat, pakkauskooltaan meinaan:) Laatikot ja muut ei  pullo pakkaukset.

Valkoisissa oli muutaman kohdalla hieman ongelmaa rikin tai oksidaation kanssa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin laatikot olivat raikkaita ja helppoja. Sellaisia niiden pitääkin olla, juotavia. Mikään ei tällaisen viinifriikin suussa noussut merkittävästi toistaan paremmaksi.

Punaisissa oli oikeastaan sama meno, tasaisia maultaan ja laadultaan. Suurin ero taitaa oikeasti olla pakkaus ja sitähän me emme maistellessa näe.

Maistelun lomassa heräsi keskustelua, onko lievästi oksidoitunut viini laatikosta virke vai "saavutus"? Riski oksidoitumiselle laatikkojen kohdalla on pulloa suurempi ja yleisesti tätä pitää kohdella virheenä. Mutta... joillekin viineille pieni omenankodan aromi on pelkästään positiivinen lisäys...

Näiden suuren pakkausten jälkeen maistoimme eurooppalaiset 10-17€ punaviinit. Nyt sitten alkoi löytymään eroja tyyleissä ja rakenteissa, alettiin pääsemään kiinni viineihin! Sarjasta taisi tulla maaottelu Espanja vs Italia, voittajaksi omassa suussa taisi tulla Espanja. Tähän en tiedä vielä, mutta tuo onkin sivistynyt arvaukseni. Mutta missä oli Ranska, oliko sarja vielä liian "halpa" heidän viineilleen?

Vuoden viinit kilpailun tunnelmia: uusi maailma alle 10€ ja rose

Henkilökohtaisen panokseni antaminen aloitettu VV 2013 löytämiseen on nyt aloitettu. Tänä vuonna oma se on hieman kevennetty, olen mukana neljässä päivässä kuudesta.

Aloituksessa oli tänään uuden maailman alle 10€ punaiset & valkoiset ja rose setit.

Rose on perinteisesti harvinainen laji Suomen tasting skenesssä, tämä on kisan maistelu on useasti ollut se ainoa rose sarja koko vuonna. Nyt se oli valitettavan pieni, mutta jälkikäteen miettien tasainen. Ei ollut huippuja, eikä niitä pahimpia karheita viinejä. Kovin tasapaksu siis. Minun on vaikea oikein asettaa rose-viinejä laajempaan skaalaan, kun niistä on niin vähän kokemusta.

Sitten ne isommat sarjat, uuden maailman alle kympin viinit. Nämä, jos mitä mitkä, ovat ne tärkeät sarjat. Näitä meillä ostetaan. Kovin tasaisia molemmat sarjat olivat. Ei viinien kesken isoja eroja ollut. Takavuosina oli suurempia laatu eroja, usein sinne alaspäin. Tekninen laatu on noussut. Samalla kaikki on tasapäistynyt, oikeiden erojen löytäminen on vaikeutunut. Ei ole paljoakaan eroa maiden tai lajikkeiden välillä. Kärkeen nousi viinit, missä oli eniten tasapainoa runsauden, hedelmän ja rakenteen välillä.

Tuloksia, eli sarjojen voittajien ei vielä kerrota, vaan vasta maaliskuussa. Silloin julkistetaan kaikkien sarjojen voittajat ja tietysti se tavoiteltu Vuoden Viinit 2013!