BIB:t olivat odotuksen mukaisesti vaatimattomia, yllätyksettömiä ja melko virheettömiä. Alkuperä taisi mennä aikalailla tasoihin uuden ja vanhan maailman välillä. Perusviinejähän nämä ovat. Säilyvyyden ei niin salainen ase, rikki, oli melko hyvin piilossa. vain muutamassa oli selvästi aistittavissa liikaa sitä. Homma alkaa kai olemaan hallussa viinitaloilla. Hienoa, vielä kun kuluttajat muistavat katsoa rakkaassa Alkossamme ne parasta ennen päivät, niin nieltäviä viinejä sieltä parhaimmillaan tonkasta ulos valuu.
Euroopan halvemmat punaiset olivat tyyliltään kovin vaihteleva sarja. Oli kevyitä hapoilla pelaavia, tanniinisia ja isoon hedelmään luottavia. Suuria elämyksiä ei tullut vastaan. Laatukin tai virheettömyys oli joidenkin kohdalla haussa. Tasapainosta ei tässä yhteydessä kannata puhua. Parhaimmillaan olivat kelpo arkiviinejä. Näiden omia pistesuosikkeja ( mitä ne sitten ovatkaan, selviää maaliskuussa) ottaisin ennemmin, kuin uuden maailman vastaavia. Pelaavat enemmän rakenteella, kuin ylikypsällä uutetulla hillolla. Mielenkiinnolla odotan astetta korkeamåaa settiä, 11-17€.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti