Turun kahvipaahtimo, tämä yksi Turkusen merkittävimpiä lahjoja maailmalle, päätyi aamuani virkistämään.
Aluksi myllystä tullessa tuoksu houkutteli ottamaan shotin essoa sellaisenaan. Mukaan laitoin palan kristallisiokeria, siitä ei kyllä paljoa ehtinyt liueta mukaan. Tuoksu oli marjaisa, jopa herukkainen, ei mitenkään voimakkaan paahteinen. Maku oli hapokas, marjainen, kanelia, salmiakkia, herukkaa. Tasapainoinne, ilahduttava.
Seuraavan annos oli sitten aamukahvini, latten ja capun sekoitus, noin 50/50 blendi siis. Maidon kanssa marjat jäivät hieman taustalle ja esille tuli voimakkaampaa paahteisuutta ja kardemumma, kaneli löytyivät mukaan.
Mihin me Italiaa tarvitaan, kun meillä on Turku?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti