Mitä MM-kisoissa oikein tapahtui

Tulospalvelun jännitystä

Maistettavan siis 12 viiniä. Jokaisesta pitää löytää rypäle, maa, alue mahdollisimman tarkasti, tuottaja ja vuosikerta. Pääpaino rypäleessä, maassa ja alueessa.

Ennen maistelun alkua annetaan luettelo maista mistä viinit tulevat. Eli tällä kertaa se oli Ranska, Italia, Etelä-Afrikka, Argentina, USA, Uusi-Seelanti, Espanja, Australia ja Itävalta. Mukan siis 9 maata ja 12 viiniä.

1. Domaine Gini "La Frosca" (Italie), Soave Classico 2010, Garganega

Kypsä, hieman trooppinen hedelmä, aavistus tammen paahdetta, hapot tasapainoiset. Eli Chardonnayhan sen piti olla. Macon tuntui oikein sopivalta alueelta.

2- Domaine Lackner Tinnacher "Flamberg" (Autriche), Styrie du Sud 2011, Sauvignon

Selkä SB, ruohoa, kissanpissaa, vihreyttä, mineraalinen. Niin selkeä uuden maailman tyyli, Uusi-Seelanti oli ilmiselvä valinta.

3- Vins d'Orrange Kama (Afrique du Sud), Western Cape 2012, Chenin

Voittajat - Belgian joukkue

Tammea, eksoottista hedelmää. Uuden maailma Chardonnay oli vahva vaihtoehto pohdinnan jälkeen. Myös Bordeaux oli mukana loppuun saakka.

4- Bonny Doon Cigare blanc (Etats-Unis), Santa Cruz, 2010, Roussane (65%) et grenache (35%)

Yrttinen, öljyinen, kukkea, hunajainen. Siis Uuden maailman Viognier. Noh, arvattu lajike oli sentään ”oikealta alueelta”.

5- Château de Pommard (France), Bourgogne Ladoix 1er Cru Gréchons 2010, Chardonnay

Tamminen, sitruksinen, hieman voita, vihreyttä. Taisi paikka hämätä kun meni Bordeaux’iin.

6- René Mure (France), Alsace Clos Saint Landelin 2011, Pinot noir

Pieniä punaisia marjoja, karpaloa, turvetta. Selvä Pinot Noir, mutta ei Bourgogne. Uusi-Seelanti vai Itävalta. Alsace ei tullut sitten mieleen, kun oli vähän tuhdimpia omiin mielikuviin nähden.

7- Château Rayas (France), Châteauneuf-du-Pape 1998, Grenache

Kehittynyt, ranskalainen. Bordeaux vai Bourgogne oli mietinnässä. Pieni keskustelu Rhonesta, mutta valitettavasti emme päätyneet sille tielle.

8- Te Mata (Nouvelle-Zélande), Hawke's Bay Bullnose 2011, Syrah

Kirsikkainen, nahkainen, suussa kypsää vähän tummempaa marjaa. Jossain vaiheessa selvästi pippurinen tuoksu. Itse olin aluksi menossa Sangioveseen, mutta sitten suunta kääntyi Cotes du Rhonen Grenacheen.

Hopeaa Tanskalle

9- Atamisque (Argentine) Mendoza 2009, Malbec

Tummaa marjaa, hilloa, kypsyyttä. Happoja ja tanniineja pelastamassa viiniä. Melko selkä Mendozan Malbec.

10- Alavaro Palacios Les Terrasses (Espagne), Priorat 2009, Grenache

Luumua, nahkaa, hilloa, mausteita. Napakka rakenne. Selvä Espanja fiilis ja Priorato vahvimpana alueena.

11- Mount Langi (Australie) Victoria 2005, Syrah

Savuinen, hilloinen, kypsää tummaa marjaa. Polttava, eucalyptusta. Aussi Shiraz aluksi, mutta keskustelussa vääntyi Pinotageen, harmi.

12- Château Coutet (France) Sauternes-Barsac 1989, Semillon

Mantelia, taatelia, kuivattuja hedelmiä. Ei botrytista havaittaissa. Suoraan ajatukset Italiaan ja Vin Santoon. Osittain kun ”Italia-korttia” ei ollut vielä käytetty.

Jossittelua...Jos Aussi Shiraz olisi osunut jotenkin kohdalle 10. sija olisi vaihtunut 4. sijaan. Maailman mestaruus jäi siis kahden viinin päähän ( rypäle, maa, alue). 

MM-kisojen viinit ja meidän tieto...kallelleen meni...

	Viini	Meidän tieto
1	Garganega, Italia, Soave	Chardonnay, Ranska, Macon
2	Sauvignon Blanc, Itävalta, Sydtirol	Sauvignon Blanc, Uusi-Seelanti, Malborough
3	Chenin Blanc, Etelä-Afrikka, Western Cape	Chardonnay, USA, Sonoma
4	Rousanne, USA, Santa Cruz	Viognier, Australia, Eden Valley
5	Chardonnay, Ranska, Bourgogne	Sauvignon Blanc, Ranska, Bordeaux
6	Pinot Noir, Ranska, Alsace	Pinot Noir, Itävalta, Kamptal
7	Grenache, Ranska, CdP 1988	Cabernet Sauvignon, Ranska, Bordeaux
8	Syrah, Uusi-Seelanti, Hawkes Bay	Grenache, Ranska, Cotes du Rhone
9	Malbec, Argentina, Mendoza	Malbec, Argentina, Mendoza
10	Grenache, Espanja, Priotat	Garnacha,Espanja, Priotat
11	Syrah, Australia, Victoria	Pinotage, Etelä-Afrikka, Paarl
12	Semillon, Ranska, Sauternes, 1989	Trebbiano, Italia, Toscana

SOPP

Viime viikolla rautatietorin valtasivat suomalaiset pienpanimot jo kymmenen kerran. Mukana olevista panimoista ja runsaasta osallistuja määrästä päätellen tapahtuma on löytänyt paikkansa nautiskelijoitten keskuudessa. 

Mukana oli satakunta olutta/siideriä sekä muutama viina maistettavana. Ihan kaikkea ei tullut kokeiltu, mutta runsaalla otoksella kylläkin. Tässä muutamia poimintoja kiinnostavimmista oluista.

Stallhagen Blueberry Ale, lambicia Stallhagenin tyyliin. Kelvollinen hieman hapan tuoksu, mustikkakeittoa mukana. Suussa selkeä mustikka, hyvää hapokkuutta. Hyvää nyt, mutta voisiko seuraavat kehitysversiot olla loistavia?

Stadin panimon Grand Cru, belgi kalasatamasta. Tuhti, imelän hedelmäinen ja mausteinen, tyylikäs, mukaansa tempaava. Voittaa monet alkuperäiset:) Toinen heidän olut nousi minulla tapahtuman ehdottomasti kiinnostavimmaksi oluen :MIWtFY. Brettiä ja maitohappobakteereja. Löyhkä oli juuri sen mukainen. Runsas, juustoinen, hapan, vivahteikas. Hurja kokemus ja törmään siihen mielelläni uudestaan.

Tasaisia ja kiinnostavia panoja seurattavaksi on Rekolan ja Ruosniemen panimot. Molemmilla innovatiivisia ja hyvin tehtyjä oluita.

Kyllä meiltä hyvää olutta löytyy, tosin kapasta tai kaupasta sitä on vielä valitettavan vaikea löytää. Suunta on kuitenkin oikein hyvä!

SPO - hanat

Suomen paras olut kisassa oli viime viikolla loppurutistukset. Maistettavana oli hanaoluet ja koska maistaminen tapahtui SOPP:n yhteydessä taisi joukosta puuttua ”isot pelaajat”. Tosin varmuutta tästä ei ole, koska tulokset selviävät seuraavan olut koitoksen yhteydessä elokuussa. Tämä koitos on Hesan rautatietorille saapuva Syystober. 

Mutta sitten itse asiaan, oluelle. Minulle tuli maistettavaksi kotimaiset alet. Alkuun oli setti vehnäisiä. Tämä olikin suuri positiivinen yllätys, koska en ole koskaan oikein ymmärtänyt niitä. Nyt yllätys oli suuri, kun reaktioni ei ollut inhon väristys vaan tasainen hyväksyvä nyökkäily. Olisiko tähän syynä, että monissa oluissa ole leikitty teemalla, mukana oli varmasti mitä erilaisimpia humalia ja yhdessä taisi olla inkivääriä mukana. Näköjään makuni kehittyy tälläkin saralla.

Sitten itse ”oikeat alet” olivat pienoinen pettymys. Ei niissä mitään vikaa ollut, mutta vähän yllätyksettömiä ja tasaisen tylsiä ne olivat. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ne olivat kuitenkin mukavasti juotavia.

Kun tulokset tulevat julki, on kiintoisaa nähdä omat pisteet. 

SPO = Suomen Paras Olut tuomaroinnin fiiliksiä

Pääsin mukaan raatiin maistamaan ja arvioimaan mistä tulee Suomen Paras Olut. Ensimmäisessä rykäyksessä maistettiin kahtena iltana pullo- ja tölkkioluet. Hanat tulevat sitten SOPP:ssa nenän eteen.

Pienpanimo buumi alkaa olemaan melko vakiintuneessa vaiheessa täällä anniskelun luvatussa maassa. Monet ovat löytäneet oman tyylinsä ja saaneet mainetta laadulla ja imagolla. Isot panimot yrittävät pistää kampoihin tälle runsaudelle kehittelemällä uusia versioita peruskeitostaan. Oli kiva maistaa mukana olleet sokkona. Ja sokkona ne vielä ovatkin. Se mitä maistoimme selviää vasta heinäkuun lopulla.

Tuomaristo oli jaettu kahteen osaan ja minulle tuli maistettavaksi alle 4,7% alet, alle 4,7% tummat lagerit, Alko vahvuiset vaaleat lagerit ja vahvat tummat lagerit.

Sen enempää sarjoja erittelemättä, jäi vähän ristiriitainen fiilis. Epäpuhtaita makuja oli liian monessa oluessa mukana. Kikkailua oli harrastettu, ilman tasapainoa ja kokonaisuuden hallintaa aivan liikaa.

Tasaisin oli tuo vahva vaalean lagerin sarja, siinä oli varmaan paljon isojen tahojen oluita mukana. Se toi siihen huolellisuutta ja puhtautta, ja tylsyyttä. Mutta sitähän vaalea lager on, helppoa ja ”tylsää”. Omassa arvionnissa parhaaksi nousu kolme olutta. Tyyliltään ne olivat Dunkel, Pils ja Kölsch. Katsotaan myöhemmin mitä olivat:)

Puolikkaiden puute

Puolikaspullo viiniä, mikäs sen mukavampaa. Yhdelle sopiva määrä, useamman kanssa jakaessa voi nauttia useampia laatuja. Näiden kohdalla ei tarvitsisi pohtia onko viini enää kunnossa, kun se on viidettä päivää auki ja saa sitä lasillisen. Etenkin makeiden ja väkevöityjen kohdalla iso pullo tuntuu vielä isommalta, puolikkaasta riittäisi hyvin neljälle. Käyttöä olisi vaikka kuinka, eri tyyleillä voisi leikkiä helposti läpi ateria kuormittamatta lompakkoa ja maksaa kohtuuttomasti.

Ei tässä muuta ongelmaa ole kuin saatavuus Suomessa. Alkossa puolikkaita pulloja on niukasti ja suurin osa on sieltä laadun alareunasta. Eikä se tilanne ole ravintoloissa yhtään sen parempi. Miksi näin on? Maailmalta niitä löytyy, tuottajat pullottavat niitä. Maahantuojamme eivät jostain syystä uskalla niitä tänne tuoda. Jääkö kate liian pieneksi? Eikö niitä osata myydä?