Kesän ensimmäinen Hakis-viini: Pfaffenheim Tokay Pinot Gris 1999

Oli lämmin sunnuntai, aurinko paistoi, muutama pilvi kutsui lähtemään avaamaan Hakis-kauden. Siis eväät koriin, pullo mukaan ja suuntana Tokoinranta.

Pulloksi tuli hieman vahingossa vanhuuden höperö Pinot Gris. Matkalla mietin, selviää se perille vai kuoleeko se matkan rasituksesta:)

Perillä ensimmäinen helpotus, ei korkkivikaa. Väri kullan keltainen, tuoksu persoonallinen, oksidatiivinen. Omenankotaa, pähkinää, kuivattuja kukkia. Maku oli samoilla linjoilla, hapokkuutta oli vielä aistittavissa. Mitään viitettä etiketin rypälelajikkeesta ei ollut jäljellä. Suuri Pinot Gris arvostelijan, siis vaimoni, paras lajinsa edustaja pitkään aikaan. Jäljellä ei ollut niitä ”tyypillisen inhottavia ominaisuuksia”.

Seuraavalle piknikille sitten mukaan rose, olisko nyt 1976 vuoro?