Maanantain oppitunti: Chile 3+

Viikonavauksena kuuden viini sokko. Punaisia, hmm, väri vaihtelee punaisesta ruskean punaiseen. Siis vuosikerroilla on eroja, nuoria ja vanhoja.

Settiin löysin yhden Chile ja Bordeauxia. Muut meni metsään, ei siis mitään uutta.

Toisena teeman oli Chile, Montes Alpha Cabernet Sauvignon vuosikerrat 2009, 1999 ja  1989.

Ainoa minusta chileläinen oli tuo 2009. Runsas, iso, hillomainen hedelmä, hieman auettuaan niin tyypillistä herukkahyytelöä. 1999 oli kehittynyt, nahkainen, maustepippurinen, hedelmää oli jäljellä ihan tyydyttävästi. 1989 oli runsaan ruskean punainen. Tuoksu selkeän kehittynyt, seetriä, sikaria, kuivaa punaista marjaa. Hengissä, miellyttävä, eloisa suutuntuma. 

Kiintoisaa miten ns perushyvä Chile pystyy ikääntymään! Tuohan maksaa Alkossa vain 18€ ja kestää 20-v. aivan upeaa. Mikä on sitten tuon 2009 laita kahdenkymmenvuoden kuluttua, onko samalla tavalla hengissä? En usko, viini on muuttunut vuosien varrella runsaammaksi ja kypsemmän hedelmäiseksi. Alkoholi kanssa vuosien saatossa noussut 1989 12% vuoden 2009 14,4%. Saoin

Settiä vaikeuttamassa oli sitten Bordeaux’n joukkue seuraavilla viineillä:
Chateau Anthonic 2009 + 1996 ja Chateau Dutruch-Grand-Poujeaux 1986.Molemmat tilat ovat AOC Moulis.

2008 Domaine Courbis Cornas Champelrose

Pienehkön tuottajan Cornas, eikä tammessa ole säästetty. Ikä on hieman pehmittänyt rakennetta, viinin tummat marjat ja kirsikat ovat kivasti lähestyttävissä. Mutta tammi, se dominoi. Vielä kun se on tiukan paahteista ja kärähtänyttä, niin liika on liikaa. Ainakin makua löytyy, tammea lukuun ottamatta ihan jees viini. En usko, että lisäkypsytys olennaisesti parantaisi lopputulosta.

Alan hieman huolestumaan omasta terveydestäni, olenko sairastumassa tammiallergiaan?

Dolcettoa tuiskun keskellä

Ulkona tulee vaihteeksi lunta, on siis aika Dolcetton!

Leikkisää kepeää marjaa, napakkaa happoisuutta, kirsikkaa, lopussa salmiakkia. Kevyehkö, pelaa reilusti hapoilla. Ei mitään kikkailua, rehellistä menoa! Tätä nauttiessa sitä ihmettelee kuka tarvitsee uuden maailman hillopossuja...

Les sabots d'Helene Carignan 2011

Tuottajan valkoinen Grenache hurmasi viime vuoden loppupuolella, niinpä piti tilata sarja kokeilupulloja.

Itse tuottajasta minulla ei ole oikeastaan mitään hajuakaan, kun kaikki verkon syövereistä vastaan tuleva on kirjoitettu ranskaksi:) Mutta eihän sillä ole väli, jos viinit vain maistuvat. Onhan se näin?

Mitä tämä ensimmäisenä avattu Carignan sitten oli. Persoonallista, tiukkaa, naturelta tuoksuvaa. Ensimmäinen kohtaaminen heti korkin poiston jälkeen oli täynnä karheaa, hapokasta punaista marjaa, turhan tiukkaa. Hetken kun viini matkasi lasin ja karahvin väli se alkoi aukeamaan. Alkoi löytymään oikeastaan mukavaa karpaloa ja kirsikkaa. Seuraavana päivänä mukaan oli tullut hurja määrä lantaa. Marja oli yhä tiukkaa, mutta alkoi jäädä lantavyöryn alle.

En osaa päättää, oliko tämä nautittava vai pelkästään kiinnostava. Katsotaan mitä seuraavat sarjan viinit tuovat mukanaan!