La Sorga: Don Qui Rotte 2010

Tää vetää hiljaiseksi, ei ole mitään hajua mitä lasissa on! 

Pullossa on kruunukorkki. Kun se poksautin pois alkoi hillitön vaahtoaminen. Lasiin kun yritin kaataa tuli vain vaahtoa ja hieman runsaan keltaista kuplivaa nestettä. Piti ihan takaetiketistä katsoa, että tämä on viiniä ja kyllä siellä lukee Vin de Table. Tuoksu on happamen hiivainen, jotain kovaa hedelmää ja Marie keksiä . Suussa reilu vaahto. Maku on kuiva ja outo. Siis hapan maitotuote, hiiva, kova päärynä yhdistyy johonkin outoon. Onko se kanaa vai jotain muuta en osaa sanoa. Mitään samankaltaista en ole koskaan maistanut!

Siispä tekemään tausta selvittelyjä:

Viinin takana on Anthony Tortul, katu uskottavan näköinen kaveri ( jos google johdatti oikeisiin kuviin). Mukana tekemässä on ollut myös Emile Hérédia.

Viini tulee Marsein läheltä Välimeren tuntumasta. Rypäleenä on luonnollisesti Terret Bourret. Satoa on tullut 35hl/ha. Kypsytys kestänyt 17kk. Ja sulfiittia ei ole lisätty.

Jotain kiehtovaa tuossa kuitenkin on, pieni kulaus pitää ottaa tasaisin välein! Vaimolle piti kyllä avata rose samppanja:)

Bordeaux 1996, mitä pitää tehdä?

Koska hyvän, klassisen vuoden Bordeaux't ovat juotavissa? Kannattaako niitä säätää ikuisuuksia?

Ihan kaikkeen ei Helsingin Munskänkarnan järjestämässä  1996 vuoden tastingissa tullut vastausta. Hyvä idea kuitenkin miten huippuviinit tuolta vuodelta voivat talvella 2013.

Kriitikoiden arvioissa juotavuus on arvioitu alkavan nyt olemaan kohdillaan ja kestävän hyvin seuraavat 15-vuotta.

Kaikki tastingissa mukana olleet viinit olivat hyvin juotavissa, oikein nautittavia. Varsinaisesti kiirettä niillä ei ole, mutta en usko niiden olennaisesti tätä paranevan. Kysymys on lähinnä millaisena haluat omat Bordeaux huiput nauttia nuorena , virkeänä vai lähellä kuolleena.

Aikanaan nämä pullot maksoivat reilusti alle satasen, tänään niistä saa maailmalla maksaa 120-150€ pullolta. Tämä on ihan kohtuullista, koska esimerkiksi 2010 vsk maksaa reilusti enemmän 110-250€. Onko tässä järkeä? Valmiiksi joutavan pullon saa jopa puolella nuoren keskenkasvuisen viinin hinnasta!

Kanta perustuu näihin viineihin, joista oma suosikkini oli Lynch-Bages


Cos d’Estournel
Ducru-Beaucaillou
Lynch-Bages
Pichon Longueville
Prieuré-Lichine
Ch. Palmer

Tätä on kaivattu: Liberty or Death

Nyt se on löydetty, tunnelmallinen baari! Kun sinne kerran eksyy, ei voi olla menemättä uudestaan. Mesta löytyy Erottajan trendi "rivistä" ( Skiffer, Grotesk, Adams ...)

Kun pimeänä talvi-iltana tulee kadulta sisään saa hetken totutella hämärään valaistukseen, huumaantua musiikista. Tunnelma on rento, asiakaskunta trendikästä, henkilökunta samasta muotista. Tämä kaikki hyvällä tavalla, varhaiskeski-ikäinen ei tunne itseään ulkopuoliseksi:)

Paikalla on vaihtuva drinkkilista, niin kuin ravintolalla menu. Nimet ovat kekseliäitä ja juomiin liittyy pieni tarina. Jos listalta joku ei heti herätä innostusta, pieni keskustelu baarimikon kanssa ja sinulle tehdään jotain fiilikseesi sopivaa.

Taustalla soi jazz, big band painotteinen soundtrack. Volume ei ole yhdellätoista, keskustelu onnistuu vaivatta.

Vaimoni mielestä paikassa on yksi vika, liian pieni kirjahylly. Ehkä ihan hyvä, muuten hän muuttaisi sinne:)

Ai niin..luonnollisestikin paikassa on tarjoilu.

Grotesk Wine Bar

 Erottajan Alkon tilat jatkavat viinin ystävän ilahduttamista, nyt viinibaarin merkeissä. Tilassa sijaitsee Grotesk Wine Bar, kaupungin uusin tulokas kasvavassa viinibaarien joukossa. Ilahduttavasti valikoima ei keskity pelkästään viineihin, pieniä herkkuannoksia on saatavilla kyytipojaksi.

Salin hengestä vastaa todelliset konkarit Pekka Koiranen ja Taneli Lehtonen, molemmat ovat "harjoitelleet" kaupungin ykköspaikoissa. Keittiöstä vastaa Markus Kauppinen , Top Chef kisaaja ja Albert Sunyer.

Tarjolla olevat viinit ovat klassisia. Ei kikkailua muuhun kuin laatuun päin. Lista on laaja ja vaihtelevaa määrää löytyy laseittain. Mikä on ilahduttavaa, hinnat ovat kohdallaan. Samoin Pekan ja Tanelin tarinat viineistä.

Kanansydämet

Keittiö tuottaa pieniä, huolella tehtyjä annoksia. Ne sijoittuvat napostelun ja ruokailun puoliväliin. Siis herkutteluun. Huolella  tehtyä, ei valmista tai purkkikamaa. Raaka-aineet ovat myös valtavirrasta poikkeavia. Esim. silakka ja kanasydän ei kuulu normi hesalaisen paikan "varusteluun".

Tervetuloa kaupunkiin kaverit!

Tartar

Tonnin viini

Kun tuon haluaa tänään kaupasta, joutuu kukkarosta antaa pois 1000€! Ihan törkeän paljon, sillä tonnilla saisi vaikka mitä kivaa laatikoittain. Jos taas tonnin menetys kukkarosta ei tunnu missään, tämä on todella fantastinen ostos.

Tuoksu on täynnä kypsiä punaisia ja tummia marjoja, hillittyä mausteisuutta marjan takana. Suussa silkkisen täyttävä, kypsä, leikkisä, tasapainoinen. Nautittava juuri  nyt, mutta kestää niin kauan kuin korkin malttaa olla avaamatta.

Tämä elämys tuli koettua Carelian Bourgogne viikolla.