2008 Domaine Courbis Cornas Champelrose

Pienehkön tuottajan Cornas, eikä tammessa ole säästetty. Ikä on hieman pehmittänyt rakennetta, viinin tummat marjat ja kirsikat ovat kivasti lähestyttävissä. Mutta tammi, se dominoi. Vielä kun se on tiukan paahteista ja kärähtänyttä, niin liika on liikaa. Ainakin makua löytyy, tammea lukuun ottamatta ihan jees viini. En usko, että lisäkypsytys olennaisesti parantaisi lopputulosta.

Alan hieman huolestumaan omasta terveydestäni, olenko sairastumassa tammiallergiaan?

Vuoden viinit kilpailun tunnelmia: uusi maailma alle 10€ ja rose

Henkilökohtaisen panokseni antaminen aloitettu VV 2013 löytämiseen on nyt aloitettu. Tänä vuonna oma se on hieman kevennetty, olen mukana neljässä päivässä kuudesta.

Aloituksessa oli tänään uuden maailman alle 10€ punaiset & valkoiset ja rose setit.

Rose on perinteisesti harvinainen laji Suomen tasting skenesssä, tämä on kisan maistelu on useasti ollut se ainoa rose sarja koko vuonna. Nyt se oli valitettavan pieni, mutta jälkikäteen miettien tasainen. Ei ollut huippuja, eikä niitä pahimpia karheita viinejä. Kovin tasapaksu siis. Minun on vaikea oikein asettaa rose-viinejä laajempaan skaalaan, kun niistä on niin vähän kokemusta.

Sitten ne isommat sarjat, uuden maailman alle kympin viinit. Nämä, jos mitä mitkä, ovat ne tärkeät sarjat. Näitä meillä ostetaan. Kovin tasaisia molemmat sarjat olivat. Ei viinien kesken isoja eroja ollut. Takavuosina oli suurempia laatu eroja, usein sinne alaspäin. Tekninen laatu on noussut. Samalla kaikki on tasapäistynyt, oikeiden erojen löytäminen on vaikeutunut. Ei ole paljoakaan eroa maiden tai lajikkeiden välillä. Kärkeen nousi viinit, missä oli eniten tasapainoa runsauden, hedelmän ja rakenteen välillä.

Tuloksia, eli sarjojen voittajien ei vielä kerrota, vaan vasta maaliskuussa. Silloin julkistetaan kaikkien sarjojen voittajat ja tietysti se tavoiteltu Vuoden Viinit 2013!

Dolcettoa tuiskun keskellä

Ulkona tulee vaihteeksi lunta, on siis aika Dolcetton!

Leikkisää kepeää marjaa, napakkaa happoisuutta, kirsikkaa, lopussa salmiakkia. Kevyehkö, pelaa reilusti hapoilla. Ei mitään kikkailua, rehellistä menoa! Tätä nauttiessa sitä ihmettelee kuka tarvitsee uuden maailman hillopossuja...

Oikeaa olutta

Tipattomasta tammikuusta ei herkuista kiinnostuneen kannata haaveilla. Ekana kalenterissa tulee vastaa Gallows Bird'n Real Ale festarit, sitten Alsacen viinejä ja lopuksi UISGE. Ei saa makunystyrät levätä!

Ekana siis real aleja kapakan täydeltä. Tämä, jos mikä on kulttuuriteko!

Tässä muutamia poimintoja tarjonnasta

Kukkea, pähkinäistä paahteisuutta, kylmää teetä. Kompleksinen.

Kevyt, kukkea, raikas, nautittavan soljuva!

 Savuinen, kärähtänyttä toffeeta, suolaa, viikunaa. Missä on osterit! Ei ollut baarin ruokalistalla!

Kahvia, kaakaota, savua, tummaa toffeeta, lopussa paahdettua pähkinää ja humalaa.  Tätä kun Hauesta saisi....

Imelää hedelmää, alkoholia, makeutta, salmiakkia, suklaata, raskas, suuntäyttävä.

Les sabots d'Helene Carignan 2011

Tuottajan valkoinen Grenache hurmasi viime vuoden loppupuolella, niinpä piti tilata sarja kokeilupulloja.

Itse tuottajasta minulla ei ole oikeastaan mitään hajuakaan, kun kaikki verkon syövereistä vastaan tuleva on kirjoitettu ranskaksi:) Mutta eihän sillä ole väli, jos viinit vain maistuvat. Onhan se näin?

Mitä tämä ensimmäisenä avattu Carignan sitten oli. Persoonallista, tiukkaa, naturelta tuoksuvaa. Ensimmäinen kohtaaminen heti korkin poiston jälkeen oli täynnä karheaa, hapokasta punaista marjaa, turhan tiukkaa. Hetken kun viini matkasi lasin ja karahvin väli se alkoi aukeamaan. Alkoi löytymään oikeastaan mukavaa karpaloa ja kirsikkaa. Seuraavana päivänä mukaan oli tullut hurja määrä lantaa. Marja oli yhä tiukkaa, mutta alkoi jäädä lantavyöryn alle.

En osaa päättää, oliko tämä nautittava vai pelkästään kiinnostava. Katsotaan mitä seuraavat sarjan viinit tuovat mukanaan!