Viinin sokkomaistamisen maailman mestaruuskilpailut 2014

Championnat du monde de dégustation La RVF 2014

Viini sokkomaistamisen toiset maailman mestaruus kilpailut pidettiin viime viikonloppuna Champagnessa, Bollingerilla ja Ayalla. Kilpailuihin osallistui 18 joukkuetta ympäri maailmaa. Kilpailu käydään 4 henkisillä joukkueilla. Joukkueen jäsenistä ainakin kahden täytyy olla amatööri ja kaksi saavat olla alan ammattilaisia. 

Suomen joukkue oli sama kuin vuoden 2012 ja 2013 kilpailussa, Eero Bomansson, Jukka Kornilow, Erkki Piituliainen ja Samu Viljanen. 2012 Em-kilpauissa tulimme 4. sijalle ja 2013 MM-kilpailuissa 10. sijalle. 

Ranskan voittajajoukkue

Tämän vuoden kilpailussa Ranska vei voiton selkeällä kaulalla muihin joukkueisiin. Keskivaiheilla oli tiivistä ja erot pieniä. Tiukassa kilpailussa sijoituimme hienosto 8. sijalle. 

Lisää kilpailusta ja viineistä löydät tästä linkistä http://www.larvf.com/,championnat-du-monde-de-degustation-equipes-et-vins,4426317.asp

Tässä vielä meidän vastauksemme pääpiirteittäin

1.	Pinot Blanc, Italia	Alvarinho, Portugal
2.	Grruner Veltliner, Itävalta	Viognier, Australia
3.	Sauvignon Blanc, Uusi-Seelanti	Semillon, Ranska
4.	Sauvignon Blanc, Etelä-Afrikka	Sauvignon Blanc, Ranska
5.	Chenin Blanc, Ranska	Chenin Blanc, Ranska
6.	Savagnin, Ranska	Savagnin, Ranska
7.	Pinot Noir, Chile	Pinot Noir, Uusi-Seelanti
8.	Merlot, Ranska	Cabernet Sauvignon, Ranska
9.	Syrah, Ranska	Grenache Espanja
10.	Malbec, Argentina	Tempranillo, Espanja
11.	Grenache, Espanja	Syrah, Ranska
12.	Touriga Nacional, Portugal	Grenache, Ranska

Tästä on hyvä jatkaa suoraan valmistautumaan vuoden 2015 kilpailuihin, mitkä järjestetään Etelä-Rhonessa, Chateauneuf du Papessa.

Döner Harju – jotain ihan muuta

Hype tämän paikan ympärillä ei tunnu laantuvan.  Jonoa on jo heti alkuillasta, paikka täynnä, kaaos. Homma kuitenkin tuntuu toimivan, kaikki ovat tyytyväisiä, tunnelma rento ja hyväntuulinen.

Käynti oli pariviikkoa sitten perjantaina kuuden aikaan. Jonoa ei ollut vielä ulos, sisällä oli noin 6 seuruetta ennen minua jättämässä tilauksia. Kaikki pöydät ja pöydän kulmat olivat täynnä.  Vaihtoehtoina oli kasvis tai kana  - leipä tai lautanen. Valitsin lautasen. Juomia varten paikalla oli kaupungin karismaattisin sommelier , Daniel Pelati. Tämän täytyy siis olla hyvä konsepti, muulle ei ole vaihtoehtoa. Vai onko Daniel ollut mukana jossain tavanomaisessa?

Lasiin tuli Ferrerin Malbecia ja ei muuta kuin paikan etsintään. Koska olin yksin liikkeellä, jäin suosiolla pystypöydän äärelle katselemaan paikan menoa. Sekavaa, mutta hallittua, kaikki touhuavat kaikkea. Meluinen, puheensorina täyttää tilan hyvän tuulisesti.

Mutta se itse asia, kana… aivan loistava, mehukas, paljon erilaisia makuja paljon. Eivät riitele keskenään. Ehdottomasti uusinnan ansaitseva kokemus ( ja jonotuksen arvoinen). Jos ja kun pää on tyhjä, mikä olisikaan kivempaa kuin tilata syötävä, pullo viiniä ja istua lukein ja menoa ihmetellen pitempään. Tai vain käydä tyydyttämässä makuhermot ja suunnata kalan kautta kotiin☺

Viiniblogaajien dinner 8.3.

Ja illan makean väkevänä päätöksenä herrasmiesmäinen port, Graham’s vintage 1994

Maailmalta kuluu että on ehkä kohta tulossa ”juotavaan” vaiheeseen. Itse olen tätä maistanut joskus 4-5 vuotta sitten isossa 1994 (s)port tastingissa. Silloin se oli pidättyvä, nuori, lupaava. 

Nyt väri oli vielä reilun punainen. Nenä oli siloteltu, tummat marjat päällimmäisenä ja mausteet taustalla. Mukan oli kanssa hitunen kuivahtaneisuutta, olisiko mukana oksidoituneisuutta, eli maistiin taisi tulla ”ei se paras pullo”. Maku oli tasapainoinen, enemmän kehittynyt kuin tuoksu. Voimallinen, kirsikkaisen mausteinen. Vaikka tämä ei ollut kaikkein parhaassa kunnossa, voi sille luvata reilusti pitkää ikää.

Tämän viereen herrat olivat taikoneet suklaata ja kirsikkaa. Täydellinen pari!

Mitä muuta nautimme illallisella… lähde tästä klikkailemaan ja katsomaan muiden viinejä...Kierros alkaa http://womenmenwine.com/blogi/http://womenmenwine.com/viinibloggareiden-illallinen-sokean-makupaletin-ymparilla/

Onko juurella väliä?

Kuva Leena Laasonen

Illan teemana Helsingin Munskänkarnan tastingissa oli juuret.
Mitä ero löytyy vartetulla ja varttamattomalla? Enpä ole missään kuullut tällaista tastingia olleen, hyvä Helsinki! Kerrassaan maailman luokan setti!

Viinit tulivat pareittain samoilta palstoilta ja oli tehty hyvin samalla tavalla. Noh..Barolon vsk oli eri, ei anneta sen häiritä. Eli varttamaton "aidolla" vitiferan juurella ja vartettu "tarkoin valitulla" juurella.

Kuva Ari-Heikki Vikman

Francois Chidaine Montlouis Les Bournais 2009 (Chenin Blanc) - vartettu
Francois Chidaine Montlouis Les Bournais Franc de Pied 2009 (Chenin Blanc) - varttamaton

Vartettu oli avoimempi, suuremman hedelmän omaava. Lopun hapokkuus oli hieman karheampi.

Varttamaton oli intensiivisempi ja "mineraalisempi", kesti lasissa huomattavasti paremmin. 

Kuva Ari-Heikki Vikman

Charles Joguet Chinon Les Varennes du Grand Clos 2007 - vartettu
Charles Joguet Chinon Les Varennes Franc de Pied 2007 - varttamaton
Väri ero oli selvä,  vartettu oli selvästi vähemmän sinipunainen kuin varttamaton. Tuoksussa varttamaton oli lantaisen tallinen, kun taas vartettu mausteinen ja hillitymmän tallinen. Maussa varttamaton oli intensiivisen pidättyväinen, ei niin avoin, "pervon päivä uni" kuulemma:)

Kuva Ari-Heikki Vikman

Cappellano Barolo Otin Fiorin Pie Rupestris 2006 - vartettu
Cappellano Barolo Pie Franco 2007 - varttamaton
Vuosi kerta ero toi pienen lisä twistin tähän kohtaan. Värissä vartettu oli oranssin punainen, kun taas varttamaton oli punaisempi. Tuoksussa vartettu oli hillitympi, jopa sulkeutunut. Varttamaton oli klassinen Barolo. Maussa varttamaton oli selkeän marjaisempi ja vartettu klassinen kaikkine tervoineen ja kukkineen.

Eli oli niissä eroja, ei hurjan suuria, mutta selkeitä. Kummat olivat parempia? Itselleni Chenin Blancissa vartettu oli parempi, Chinonissa varttamaton ja Barolossa vartettu.  Opittua makua siis noudattelin. Olisiko nämä varttamattomat harvinaisuudet jatkossa tutustumisen arvoisia...ehdottomasti...

Tekisikö joku naturea samalla idealla..varttamaton ja vartettu samalta palstalta...

Château Montus 2010

Nuori, intensiivinen, vivahteikas. Tammea? Vanhoja tynnyreitä? Pientä oksidaation alku hyvällä tavalla? Ehdottomasti kiinnostava. Takaetiketin mukaan meni alas aivan liian nuorena, suosittavat 10-20 ikää tällä. Tuon voin hyvin uskoa, mutta oli kovin kivaa jo nyt.

Niin siis kyseessä oli valkoinen Montus. Lajikkeina Petit Courbu ja Petit Manseng, jotka ovat kasvaneet pohjoisrinteillä hedelmäisen hapokkuuden saavuttamiseksi. Tuokin oli vapaasti käännetty etiketistä.

Hyvää oli ja onneksi on toinen pullo… Tosin se ei taida ehtiä näkemään seuraavaa syntymäpäiväänsä ennen korkin avautumista.