Kohti maailmanmestaruutta vol 16

Näin se tänään meni, ihan hyvä startti kesäloman jälkeen.

OMATIETO	TOTUUS
Shiraz, Australia, South Australia, 2010	Peter Lehmann 'The Black Queen' Sparkling Shiraz 2007
Viura, Rioja, 2010	Xarel-lo, 2011, Gramona, Penedes
Sauvignon Blanc, Pouilly-Fume, 2011	Bouchié-Chatellier 'La Renardiere' Pouilly Fumé  2011
Muscat, Alsace, 2006	Domaine Bruno Sorg Gewurztraminer 2010
Marsanne, Hermitage 2008	CONDRIEU LA PETITE COTE 2011 - DOMAINE YVES CUILLERON
Gruner Veltliner, Wachau, 2011	Mirabello Pinot Grigio 2012, IGT Pavia
Cabernet Franc, Chinon, 2011	Cabernet Franc, BONNAVENTURE 2010- CHATEAU DE COULAINE, Chinon
Syrah, Crozes-Hermitage, 2010	Syrah, SAINT-JOSEPH 2011 - LES VINS DE VIENNE
Malbec, Cahors, 2011	Cabernet Sauvignon, Amburza 2009, Navarra
Grenache, Toro, 2010	Quijnta da Garrida 2007, Dao
Muscat, Muscat de Frontignan	Albert Mann GW SGN Furstentum 2005, Alsace
Grenache, Banuyls, NV	Grenache, Chateau St. Roch Maury  2011

Mustikkaa pullossa: L'Abus d'Ange Heureux 2010, Sabots d'Hélène, AOC Rivesaltes VDN

Hifiä ilman niukkuuden kautta. Ei mitään kikkailua, rypäleet ja mahdollisimman vähän työtä kellarissa. Niistä on laatu kiinnostavuus ja nautinto tehty.

Näistä palikoista valikoitui nautittavaksi Carignanista tehty taideteos. Tuoksussa räjähtävää mustikkaa. Mukana pippuria ja pientä vihreyttä, kutsutaan sitä vaikka tyylikkäästi pinjaksi. Suussa makea, mustikkainen, kohtuullisen pitkä. Maku oli tässä vaiheessa tuoksua suoraviivaisempi. Hintaa tällä ilolla on Ranskassa n 12€, eli tiukka kilpailuja Portille. Samassa hintaluokassa tämä on ehdottomasti voittaja minun aisteilleni.

Niepoort Redoma rose 2011: suurten odotusten rose

Tähän viiniin oli ladattuna kaikkien roseiden täyttymättömät odotukset. Ensi nuuhkaisu oli kirpeää marjaa ja pölyistä tammea. Suussa oli imelää hapokasta marjaa ja tunkkaisuutta. Oli kai vielä pelästynyt kun tuli vatuksi kaukana synnyinsijoiltaan. Hetken kuluttua totuus paljastui kaikessa armottomuudessaan. Pölyinen tammi oli muuttunut kaiken valloittavaksi korkkiviaksi. Odotukset jäivät toteutumatta, ehkäpä seuraava rose ne sitten täyttää.

SOPP

Viime viikolla rautatietorin valtasivat suomalaiset pienpanimot jo kymmenen kerran. Mukana olevista panimoista ja runsaasta osallistuja määrästä päätellen tapahtuma on löytänyt paikkansa nautiskelijoitten keskuudessa. 

Mukana oli satakunta olutta/siideriä sekä muutama viina maistettavana. Ihan kaikkea ei tullut kokeiltu, mutta runsaalla otoksella kylläkin. Tässä muutamia poimintoja kiinnostavimmista oluista.

Stallhagen Blueberry Ale, lambicia Stallhagenin tyyliin. Kelvollinen hieman hapan tuoksu, mustikkakeittoa mukana. Suussa selkeä mustikka, hyvää hapokkuutta. Hyvää nyt, mutta voisiko seuraavat kehitysversiot olla loistavia?

Stadin panimon Grand Cru, belgi kalasatamasta. Tuhti, imelän hedelmäinen ja mausteinen, tyylikäs, mukaansa tempaava. Voittaa monet alkuperäiset:) Toinen heidän olut nousi minulla tapahtuman ehdottomasti kiinnostavimmaksi oluen :MIWtFY. Brettiä ja maitohappobakteereja. Löyhkä oli juuri sen mukainen. Runsas, juustoinen, hapan, vivahteikas. Hurja kokemus ja törmään siihen mielelläni uudestaan.

Tasaisia ja kiinnostavia panoja seurattavaksi on Rekolan ja Ruosniemen panimot. Molemmilla innovatiivisia ja hyvin tehtyjä oluita.

Kyllä meiltä hyvää olutta löytyy, tosin kapasta tai kaupasta sitä on vielä valitettavan vaikea löytää. Suunta on kuitenkin oikein hyvä!

SPO - hanat

Suomen paras olut kisassa oli viime viikolla loppurutistukset. Maistettavana oli hanaoluet ja koska maistaminen tapahtui SOPP:n yhteydessä taisi joukosta puuttua ”isot pelaajat”. Tosin varmuutta tästä ei ole, koska tulokset selviävät seuraavan olut koitoksen yhteydessä elokuussa. Tämä koitos on Hesan rautatietorille saapuva Syystober. 

Mutta sitten itse asiaan, oluelle. Minulle tuli maistettavaksi kotimaiset alet. Alkuun oli setti vehnäisiä. Tämä olikin suuri positiivinen yllätys, koska en ole koskaan oikein ymmärtänyt niitä. Nyt yllätys oli suuri, kun reaktioni ei ollut inhon väristys vaan tasainen hyväksyvä nyökkäily. Olisiko tähän syynä, että monissa oluissa ole leikitty teemalla, mukana oli varmasti mitä erilaisimpia humalia ja yhdessä taisi olla inkivääriä mukana. Näköjään makuni kehittyy tälläkin saralla.

Sitten itse ”oikeat alet” olivat pienoinen pettymys. Ei niissä mitään vikaa ollut, mutta vähän yllätyksettömiä ja tasaisen tylsiä ne olivat. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ne olivat kuitenkin mukavasti juotavia.

Kun tulokset tulevat julki, on kiintoisaa nähdä omat pisteet.